Vihannesportulakka on yksi suosikkivihanneksistani. Se tunnetaan ihmeen huonosti, moni kertoo, ettei ole kuullutkaan moisesta vihanneksesta. Ihmeellistä: sitä on kuulemma viljelty Suomessa jo 1600-luvulla ellei kauemminkin, ja 1800-luvulla se nettitietojen mukaan kuului suosituimpiin keittiökasveihin. Viime vuosisadalla sen käyttö jostain syystä väheni.
Tai arvaahan sen, miksi se väheni.
Vihannesportulakka on niitä kasveja, joita on vaikea säilöä ja vaikea myydä kaupassa.
Se pitäisi kasvattaa itse.
Minä olenkin vaatinut Lassia kylvämään sitä vuosittain kasvihuoneeseen. Se kyllä sopii Lassille, sillä hän syö sitä itsekin päivittäin. Esimerkiksi rucolaa Lassi ei tahdo kasvattaa, vaikka minä pidän siitäkin. No, rucola pitäisi tietysti suomeksi kirjoittaa rukola tai sitten sinappikaali tai hietasinappi. Harva niitä nimiä kuitenkaan tuntee.
Siis se vihannesportulakka. Sitä voisi kyllä käyttää ihan ruuissakin pinaatin tapaan, mutta meillä sitä on käytetty toistaiseksi vain raakana. Lassi laittaa sitä aamuruokaansa, minä salaatteihin. Sitä voisi kuulemma säilöä pikkelssiksikin.
Vihannesportulakka on hyvin terveellistä.
Erityisen runsaasti se sisältää kuulemma C-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja.
Koko kasvi on syötävä. Syyskesällä siihen tulee pienet kukat ja sitten mustat pienet siemenet.
Maultaan se on mieto, vähän suolainen kuten suolaheinä, rapea ja muheva.
Onneksi meidän kasvihuoneessa lämpö pysyy ja saamme varmaan nauttia vihannesportulakasta vielä pitkään. Ensi vuonna sitten taas - yksivuotinen kasvihan se on.
Kuulostaa oikein hyvältä! T: A-M
VastaaPoistaSe on hyvää. Harmi, ettei sitä talvella saa. Ehkä jossain lämmitetyssä kasvihuoneessa voisi kasvattaa talvellakin, meidän maalämpökasvihuoneemme on lämmin ehkä marraskuulle asti.
VastaaPoistaJa äskeisen kommentin kirjoitin siis minä itse, Marika. Aina välillä unohtuu laittaa nimi.
VastaaPoista