Kädet tulessa!

Polttaa! 
Että pitikin mennä pilkkomaan chilejä kuivuriin ilman suojakäsineitä. 
Nyt olen pari tuntia kärsinyt palavista käsistä. 

Yritän psyykata itseäni uskomaan, että kyseessä on vain tunne. 
Eivät ne kädet oikeasti pala. Ja tämä loppuu kyllä. 
Mutta ei auta. Välillä kylmä vesi helpottaa hetkeksi, sitten poltto jälleen alkaa. 
Käsien rasvaus ei auttanut oikeastaan ollenkaan. 
Seuraavaksi kokeilin jugurttia - sehän helpottaa, kun suuta polttaa. 
No, auttoi se vähän. 
Mutta en voi koko päivää olla turkkilainen jugurtti käsissäni ja puhallella siihen. 
Asiaa pahensi kaiketi se, että chilien pilkonnan jälkeen jatkoin pilkkomalla happamia omenia. Poltto ei siis alkanut heti, vaan vasta noin tunnin kuluttua, kun olin pilkkonut noin 15 litraa omenia. 
Eivät nämä edes ole mitään supertulisia lajikkeita. 
Eniten pilkoin keltaisia Sugar Rush Amarilloja. Tai ainakin sillä nimellä ne on meille tilattu ja tulleet. 
Nuo tummemmat, oranssit, ovat Jamieita. 
Poimimme ne kasvihuoneesta pakkasen alta. Todennäköisesti niitä kypsyy siellä vielä lisää. 
Osasta teimme jo hilloketta, eräänlaista paholaisen hillon muunnelmaa, jolle annoimme nimen Paaran potku. Siinä onkin ihan kivasti potkua. 
Paara ei taida kaikille olla tuttu, mutta purkin kyljessä on selitystä. 
Meillä on muitakin lajikkeita. Nyt on siis tehty hilloketta ja osa laitettu kuivuriin. 
Lopuille pitää keksiä vielä käyttöä. 
Ainakin tiedän, että teinpä niistä mitä tahansa, niin laitan hanskat käteen. 

Kommentit

  1. Anonyymi23.10.23

    Paara oli ihan uusi juttu, kiva oli tuo teksti purkissa. Täytyy ehdottomasti kokeilla! Kaikki teidän chilihillot olleet ihan huippuja👌

    VastaaPoista
  2. Anonyymi23.10.23

    Kokemusta on, kun käsiä polttaa chilin jäljiltä. Lajikkeilla on todella paljon merkitystä ja jotkut lajikkeet polttaa, mutta toiset taas ei.

    VastaaPoista
  3. Marika Tudeer24.10.23

    Toivottavasti blogini ei pelästytä ketään käyttämästä chiliä. Ei se niin kauheaa ole. Useimmat chilit eivät polta paljonkaan, eikä yhden chilipalon kapsaisiini paljon tunnu, vaikka olisi vahvakin chili. Minä siis pilkoin niitä nyt kymmenittäin. Ja suu tottuu chiliin, ei se ole mikään kansallisuus- tai yksilökysymys. Rohkeasti vain. Mieluummin kotimaista chiliä kuin tuontipippureita (vaikka ovatkin kevyitä kuljettaa).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!