Pimeet pirskeet!

Pääsin viikonloppuna harvinaisen hyvin suunniteltuihin ja mukavahenkisiin juhliin. 

Ne alkoivat perjantaina ja jatkuivat pitkälle sunnuntaipäivään. 

Juhlien valoisa tunnelma ja henki vain sai vallan uutta sävyä lauantai-iltana, kun myrskyn aiheuttama sähkökatko pimensi puoli Pilpalaa, myös juhlapaikan. 

Juhlien järjestäjä ja syy oli Anne-Mari, joka täyttää 50 vuotta. 

Anne-Mari ja miehensä Toni ovat meidän vakioasiakkaita, joista on tullut ystäviä. He tulivat ensimmäistä kertaa yllättäen meille muutama vuosi sitten - ei, kyllä Anne-Mari fiksuna ihmisenä soitti ensin ja kysyi, sopiko tulla. Hän oli etsinyt Solstrandin netistä ja he lähtivät ostamaan puhtaita, pientilalla kasvatettuja vihanneksia. Yhteys syntyi heti: sen saivat aikaan yhteinen ammatti (luokanopettajuus), koirat sekä kiinnostus puhtaaseen luontoon ja ruokaan. Jotain samanhenkisyyttä meissä ylipäänsä muutenkin oli. 

Tänä viikonloppuna selvisi, että myös Anne-Marin ystäväpiiri on vallan mainiota väkeä. Kaikki olivat mukavia, ystävällisiä, iloisia, sopivan puheliaita (ei liian!) ja reippaita. Miehiä ei mukaan otettu, vaan kyseessä oli naisten juhla. Meitä oli kaikkiaan runsaat kolmekymmentä. 

Juhlapaikka sijaitsi meidän talomme vastarannalla. 

Tämä on näkymä juhlapaikan, Villa Eevan, laiturilta. 

Keksitkö, mitä tämän blogipäivityksen aloituskuva esittää? 

Siinä on Anne-Marin hiukset. Hän oli lauantaina laittautunut todella hienoksi muutenkin, mutta yksi vierasporukka toi hänelle vielä hiuksiin laitettavan valonauhan, joka kruunasi kaiken. 

Naisporukalla kaikki valmistelut, järjestelyt ja lopuksi siivoukset sujuivat hienosti. Ruoka tuli pääosin valmiina muualta, mutta muuten järjestelyt hoidettiin itse. Minäkin yritin vähän autella. Esimerkiksi tuo onnettomasti roikkuva 50-koriste ikkunassa on minun ripustamani...

Minullahan oli juhlapaikalle vain lyhyt kävelymatka, joten kävin siellä perjantaina ja lauantaina sekä päivällä että illalla ja vielä sunnuntaina aamupäivällä. 

Välillä kävin kotona hoitamassa koiria ja nukkumassa. 

Osa vierasporukasta oli perjantaista aina sunnuntaihin asti paikalla, 

osa kävi vain "pääjuhlassa" eli lauantai-iltana.  

Perjantain ruokailussa Anne-Marilla oli hieno idea: kukin vieraista toi mukanaan jotain gluteenitonta ja laktoositonta, mieluiten myös lihatonta, jota ei ollut aiemmin itsekään maistanut. Näin pääsimme maistelemaan monenlaista. Tuoreesta riihirukiista leivottu ruisleipä ja kirnuvoi olivat ihania, samoin pikkelöidyt suppilovahverot. 

Lauantaiaamun ohjelma oli meillä Solstrandissa. Olin suunnitellut luonto- ja maatalousaiheisen kisan, jossa osanottajat pareittain ratkoivat kysymyksiä ja tehtäviä. Se oli omasta mielestäni tosi hauskaa, onneksi myös osanottajat sanoivat samaa. Harmi vain, että satoi. Oli tarkoitus olla ulkona, mutta siirsin sitten kisan alatalon yläkertaan ja sen suojaisaan syvennykseen, jotta emme kastuneet ihan läpimäriksi.

Samaan aikaan kun me olimme ulkona, Lassi oli juhlapaikalla laittamassa lounasta. Ainekset punaiseen syyskeittoon olin hakenut aamulla sateessa puutarhasta. Suola ja kookoskerma olivat ainoat ainekset, jotka eivät olleet Solstrandissa kasvaneita, joten puhdasta lähiruokaa oli tarjolla. 

Lauantaina tuli myös nelihenkinen seurue yöpymään meidän alataloon. Villa Eevan kaikki majoituspaikat olivat jo täynnä. 

Lauantai-iltana oli sitten pääjuhlan vuoro. Söimme herkullisia ruokia ja upeita kakkuja. Sen jälkeen otettiin etäyhteys Anne-Marin vanhempiin ja laulettiin heille yhdessä laulu vuodelta 1973. 

En ollut ennen nähnyt tuollaista kakkusoihtua. 

Sitä piti näköjään toljottaa suu auki.

Pian sen jälkeen pimeni.

Sähköt katkesivat. 

Elenialta tuli tieto, että ne saataisiin takaisin kello 23:een mennessä. 

Siihen oli aika monta tuntia aikaa. 

Illan esiintyjänä oli Olga Wilhelmiina, upea laulaja-lauluntekijä. 

Hän oli roudannut itselleen esiintymispaikan alakertaan, mutta eihän mikään laite toiminut, kun oli sähkökatko. Hän lähti hakemaan akustista kitaraa järven toiselta puolelta Lassilta, joka oli kotona laittamassa joukolle yöpalapitsaa. 

Tässä vaiheessa oltiin vielä alakerrassa ja kaikki oli hyvin. Odoteltiin  keikkaa. 

Kun etukäteen olin kuullut Olga Wilhelmiinan esiintymisestä, ajattelin että siinä on taas yksi niitä haahuilevia nuoria naislaulajia, jotka hönkäilevät siihen kyllästyttävän samankaltaiseen muotityyliin. Mutta ei! Olga Wilhelmiina oli upeaääninen ja todella taitava laulaja. Huomasi heti, että hän oli paitsi erittäin lahjakas myös musiikkia ja sen teoriaa monipuolisesti opiskellut. 

Hän lauloi joitain muiden tekemiä lauluja ja myös omaa tuotantoaan. Kuva on otettu pimeässä, vaikka muuta voisi luulla. Maaritin "Jos tahdot tietää" osui ja sai aikaan valtavat naurut. "Jos tahdot tietää mitä on pimeä, asu luonani lokakuu... Jos tahdot tietää, mitä on valo, pysy luonani kesään..." 

Lassi tuli tuomaan yöpalaa eli peura- ja kalapitsoja, joten pääsin autolla kotiin. Ei olisi ollut kivaa kävellä pilkkopimeässä, kun satoi ja likimain myrskysi. 

Kotona Elenialta tuli uusi viesti: sähkökatkon arvioitiinkin kestävän 12:een. Siis seuraavaan päivään! Lassi sai aggregaatin toimimaan, joten kylmälaitteet eivät alkaneet lämmetä eikä akku loppua kännyköistä. Vessaakin saattoi käyttää. Villa Eevassa oli huonommin: he olivat lopulta soittaneet sähköyhtiölle ja vaatineet korjausta turvallisuuden nimissä.

Loppujen lopuksi sähköt palasivat puoli yhden aikaan yöllä. Silloin me olimme jo nukkumassa, mutta herätin Lassin ja hän lähti sammuttamaan aggregaattia. 

Aamulla kävelin Pepin kanssa juhlapaikalle, jossa oli jo loppusiivous käynnissä. 

Muutama sähkökatko saatiin kokea vielä sunnuntainakin. Lähtiessä tiskit jäivät puolipesuisina koneeseen - minkäs teet, kun sähkö katkeaa kesken pesun. 

Toni tuli hakemaan Anne-Maria. Auto tuli vielä täydemmäksi kuin tullessa, sillä ruokaa jäi paljon ja lahjoja oli tullut runsaasti. Kyllähän sen kaikki muut arvasivat, vain Anne-Mari kuvitteli, että auto olisi palatessa lähes tyhjä. 

Juhlat olivat erittäin onnistuneet sähkökatkosta huolimatta. Anne-Mari oli nähnyt paljon vaivaa niiden suunnittelussa ja toteutuksessa, ja niin oli moni muukin. Kaikki kiittelivät ja vakuuttivat tyytyväisyyttään. Harvoin pääsee näin onnistuneisiin juhliin!