Kesällä löysin ruusupensaita puhtaalta paikalta. Keksin kokeilla niiden keräämistä ja käyttöä.
Innostuin. Ensin keitin niitä siirapiksi. Ihana ruusun tuoksu täytti keittiön.
Lisäsin pariin litraan ruusun terälehtiä sen verran vettä, että niitä pystyi keittämään ilman että ne paloivat pohjaan. Siivilöin terälehdet pois ja lisäsin sokeria ja sitruunamehua. Siirappi oli valmis!
Tätä ruususiirappia käytän juomapohjana. Lisään tilkkaan ruususiirappia maustamatonta kivennäisvettä ja ihana ruusujuoma on valmis. On jännää, miten kaikki tunnistavat maun heti, vaikka tuskin kukaan on ruusun terälehtiä ennen maistanut. No, tuoksu tietysti on tuttu.
Halusin hyödyntää myös kiinteän aineksen, joten kehitin ruusuhillon. Lisäsin keitettyjen terälehtien joukkoon raparperia. Sitten tein ruusumarmeladia lisäämällä myös agar-agaria. Tätä marmeladia maistatimme ihmisillä myös karkkeina eli hyydytimme sen laakeassa astiassa, leikkasimme kuutioiksi ja kieritimme sokerissa.
Siirappi sai nimekseen yksinkertaisesti Ruusu, hillosta tuli Ruusuinen ja marmeladista Ruususuu.
Ehkä ensi kesänä teen niitä jälleen.
Minulle on myös esitetty toiveita muista ruusutuotteista, saapa nähdä mitä tulee kehiteltyä.
Laaja skaala yksittäisiä, maistuvia, erilaisia tuotteita. Mitä vielä keksitkään, innolla odotellaan. Osaa olen jo päässyt maistelemaan.
VastaaPoistaEilen tein kuivattuja juureksia. Ne ovat vähän kuin sipsejä, mutta ilman suolaa ja rasvaa.
PoistaTeksti antaa kyllä kovin helpon kuvan siirapin teosta. Ensinnäkin terälehtiä pitää olla aika tavalla ja vihreät osat pitää erotella. Isoin työ on purkkien desinfiointi. Mehän desinfioimme keittämällä tai uunissa käyttämättömätkin purkit, uudelleenköytettävöt eritoten.
VastaaPoista