Tulipahan käytyä silmäleikkauksessa.
Runsas vuosi sitten optikko yllättäen ohjasi minut silmälääkärille. Sain kuulla, että minulla oli kaihi. Se oli järkytys - tunsin itseni vanhukseksi. Tai siis en tietenkään tuntenut, mutta tilanne oli sama kuin silloin, kun sain verenpainelääkkeet. Minä! Nuori ihminen!
Lukeminen ja kirjoittaminen ja tietokoneella työskentely ylipäänsä ovat minulle niin tärkeitä, että leikkaus oli oikeastaan välttämättömyys. Nyt se on tehty. Lääkekuuri vain jatkuu, ja nyt pitäisi malttaa ottaa rauhallisesti.
Voisin kertoa leikkauksesta tarkastikin, mutta en viitsi mainostaa (kun ei ole pyydetty). Pettymys oli se, että konjakkia ei tarjottu. Oikeasti ymmärrän sen todella hyvin, mutta olin kyllä ajatellut, että se olisi ollut mukava ele. Ei tuo kuiva välipalakeksi paljon lämmittänyt.
Hoitajat olivat kilttejä, niinhän he yleensä aina ovat. Otin valokuviakin, mutta en nyt niitä tässä jaa.
Sellaisia heftalla kiinnitettäviä kupuja en halunnut, en halunnut näyttää sketsihahmolta. Mutta eipä sitä nyt oikein voinut välttääkään. Sain mustat suojalasit, mutta niiden läpi ei paljon näe. Kotona kaivoin esiin ja pesin tuollaiset ilotulitesuojalasit, mutta eipä niidenkään läpi näkynyt.
No, kyllä tämä tästä.
Sai vähän nauraa, hassunnäköinen
VastaaPoistaHauskaa, jos onnistuin tuottamaan iloa! Olen nyt tämmöinen myönteinen hyönteinen.
PoistaNo nyt sinulla on taas silmät kuin nuorella tytöllä! Hauska kuva piristi päivää.☺️ Itse valitsin aikoinaan ne teipattavat kuvut. Minäkään en aikoinaan saanut konjakkia, kun kävin linssileikkauksessa, mutta syynä oli se, että valitsin puolikkaan diapamin, etten jännittäisi operaatiota. Hyvää kahvia ja suklaakakkua sain.
VastaaPoistaEi ole silmät kuin nuorella tytöllä. Harmittaa vietävästi, enkä voi suositella silmäleikkausta kenellekään.
VastaaPoista