Nyt on Black Friday. Siis synkkä, musta perjantai.
Itselleni kaikki säästäminen ja kulutuksesta tinkiminen on ollut itsestään selvää niin kauan kuin muistan, siis lapsesta asti. Kyse on sekä ympäristön säästämisestä että säästäväisesti elämisestä ylipäätään omassa elämässä. Se juontuu varmaan lapsuuteen, jossa kaikesta oli pulaa.
Mutta miksi toisilla lapsuuden niukkuus johtaa päinvastaiseen käytökseen?
Olen kuullut myös aineellisesti puutteellisen lapsuuden selityksenä sille,
että aikuinen tahtoo ostaa ja ostaa lisää, kaikenlaista.
En tiedä, mistä se johtuu.
Nyt siis on Black Friday, ostamisen juhlapäivä. Sitä on laajennettu Black Weekendiksi ja Black Weekiksi. Huh. Kuulemma iso osa ostetuista tavaroista myös vaihdetaan tai palautetaan postitse, ja jo pelkästään tämän postitusrumban ympäristövaikutukset ovat valtaisat. Kaikki on niin helppoa: ostaminen, vaihtaminen, palauttaminen, lisää ostaminen. Shoppailu kaupoissa, shoppailu netissä, tilaaminen postitse. Mikään ei pakota miettimään, mitä mieltä siinä on tai että postittamisella ja pakkaamisellakin on vaikutuksensa, jotka eivät rajoitu omaan pankkitiliin.
Kasvoin kulutuskriittisyyteen jo 1960-luvulla. Asia ei siis ole uusi.
Kuusikymmentäluvun lopulla Helsingissä näki joulun alla tarroja: "Osta muovijeesus!"
Jo päälle kymmenvuotiaana ymmärsin, mitä sillä tarkoitettiin.
Kyse ei ollut uskonnon halventamisesta vaan täysin päinvastaisesta.
Silti elettiin aikaa, jona ostamisen ja kuluttamisen volyymi oli kaukana nykyisestä.
 |
| Lassin tekemä omena-mustikkapiirakka pikkujouluihin. |
Eilen olin vuoden ainoilla pikkujouluilla. Ne herättivät monenlaisia mietteitä ja tunnelmia.
Osittain ilta oli antoisa ja lämminhenkinen, mukana oli monia ihania, välittäviä ihmisiä.
Oli myös muuta, sellaista joka pani miettimään elämääni, itseäni ja tekemisiäni.
Mutta yksi asia oli tämä blogini aihe: kertakäyttökulttuuri. Nykyisin yhä useammin tapaa ihmisiä, jotka toivovat, ettei esimerkiksi kertakäyttöastioita käytettäisi tilaisuuksissa. Monissa piireissä sellainen on nykyään uutta, rohkeaa mutta hyväksyttyä. Iloitsen siitä. Heräsin vain miettimään, miksi se tapahtuu vasta nyt, kun itselleni se on ollut itsestäänselvyys aina.
Niin, niitä pikkujouluja. Saisi niitä olla enemmänkin.
Voihan olla, että joku vielä kutsuu minut jonnekin.
Ja itse olemme järjestämässä täällä Solstrandissa vielä kaikille avoimet glögikekkerit.
Toivottavasti väkeä tulee nauttimaan kanssamme maalaisjoulun tunnelmasta.
Muutenhan olemme täällä Lassin kanssa vain kahden.
Mutta nyt lähdemme kuntosalille.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!