Hämäläisyyden syvin olemus? Museopäivä Hämeenlinnassa

 

Eilen vietettiin Kanta-Hämeen maakunnallista museopäivää teemalla 

"Hidasta ja nauti, olet Hämeessä - hämäläisyyden syvin olemus?" 

Tilaisuus oli Hämeenlinnan Raatihuoneella. Olipa mielenkiintoinen päivä!

Päivän avasi maakuntajohtaja Toni K. Laine, joka muistutti, että Kanta-Häme on matkailu- tapahtuma- kulttuuri- ja koulutusmaakunta ja lisäksi ruokamaakunta. Elävien perinteiden vaalinta on täällä tärkeää. 

Ensimmäinen varsinainen puhuja oli Juho Haavisto kiinnostavalla ja ajatuksia herättävällä puheenvuorollaan hämäläisyydestä ja paikallisidentiteetistä. 

Hän puhui muun muassa vanhasta käsityksestä hämäläisten hitaudesta. Se oli kuulemma yleistietoja jo 1800-luvulla, mutta on totuusarvoltaan samaa luokkaa kuin väite siitä, että humanistit eivät osaa laskea. Mutta olipa se totta tai ei, niin "näillä mennään". "Otetaan tämä, käytetään tätä." 

Pohdittiin myös sitä, mikä on Pirkanmaa - ilmeisesti täysin keksitty alue. Tamperelaiset kokevat yleensä itsensä hämäläiseksi. On myös ulkohämäläisiä ja kesähämäläisiä. 

Leena Marsio Museovirastosta puhui muun muassa aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Elävää perintöä ovat muun muassa juhlat, tavat, musiikki, tanssi, taiteet, käsityö, tarinat, pelit ja leikit. Sellaisia ovat myös hiihto, laulu, sauna, metsässä kävely, veneily, tanssi ja sienestys. Elävän perinnön wikiluetteloa on pidetty vuodesta 2016 ja siellä on jo 240 esimerkkiä elävästä perinnöstä. Kanta-Hämeestä on mukana muun muassa suomenhevoseen liittyvä tietotaito, vaivaisukot, ryijyt, pitopöytä, ruis, posetiivi, lasi, verkkokassi ja olutkulttuuri. 

Riihimäen Lasimuseolta oli puhumassa museonjohtaja Hanna Mamia-Walther. Hän muistutti, että Kanta-Häme on lasin koti. Riihimäki, Iittala, Nuutajärvi, Kumela, Humppila... niinhän se on. 

Hämeenlinnan museonjohtaja Tuija-Liisa Soininen puhui museoista ja identiteetistä. 

Hänen puheestaan kirjoitin muistiin seuraavat yksityiskohdat:

- identiteetti ei ole sama kuin elämänhistoria

- Kulttuuriperintötyö on tulevaisuustyötä

- Museo tuottaa ymmärrystä, tietoa ja palveluita, jotka auttavat ihmisiä voimaan paremmin

- Museotyö on yhteiskunnallista toimintaa, joka tuottaa hyvinvoinnin aineksia 

-Hämeenlinnalla on huono itsetunto?

- Tieto lisää viihtyvyyttä, sitoutumista ja tekee paikasta mielenkiintoisen, etenkin historiatieto 

Aino Halla-aho Metsähallituksen Korteniemen perinnetilalta puhui vielä ennen Erja Noroviitaa. Erja kertoi Syrjästä ja erityisesti talkooperinteestä otsikolla "Talkootyötä sydämellä". Erjan puheenvuoro oli koskettava ja kiinnostava varmasti muidenkin kuin minun mielestäni, harmi että hän vähän typisti sitä, kun alettiin olla aikataulusta jäljessä. 

Toiseksi viimeinen puhuja oli Kati Kivimäki Forssan museosta. Minähän asioikseni kävin Forssan museossa juuri vastikään, joten sikäli moni asia hänen puheessaan kiinnosti. Aiheena hänellä oli lähinnä "Forssan museo osana kaupungin brändiä". 

Viimeinen puhuja oli Outi Mertamo, joka puhui matkailun kehittämisestä ja erityisesti nettimainonnasta.  

Olipa mukavaa, että tuli lähdettyä. 

Kotimatkalla olimme tosin vähällä törmätä kauriiseen, mutta onneksi Eeva Sahari ajoi varoen ja ehti viime hetkellä jarruttaa. Kauris sai jatkaa matkaansa.