Sain viikonloppuna tutustua ihan uuteen tapaan tehdä lasiesineitä: lampputekniikkaan.
Janika Karttunen oli messuilla esittelemässä tätä erikoista taitoa.
Kyseessä on hyvin vanha tekniikka, itse asiassa vanhin tunnettu lasintyöstömenetelmä. Taito on kulkenut isältä pojalle, mutta Suomessa sitä ei ole tunnettu ennen kuin Lea Swantz toi sen tänne. Lea Swantz oli itsekin paikalla messuilla, mutta en älynnyt ottaa hänestä kuvaa. Hän on syntynyt Tansaniassa suomalaiselle äidille ja amerikkalaiselle isälle, ja tullut sitten USA:n kautta Suomeen vuonna 2009. Mukanaan hän toi lampputekniikan ja siihen tarvittavat välineet. Sittemmin hän on opettanut taitoa sekä alan oppilaitoksissa että suoraan esimerkiksi Janikalle.
"Minä vain menin ja sanoin, että haluan oppia sen", Janika kertoo.
Nyt Lea lähestyy jo eläkeikää, mutta hän on ehtinyt opettaa tekniikan jo tuhansille.
Jokainen Janikan ja Lean tekemä lasiesine on uniikki. Voisi tietysti käyttää jotain sapluunaa ja tehdä aina samanlaisia, mutta ymmärrän, että uniikkien töiden tekeminen on kiinnostavampaa myös itselle.
Janika irrottaa pallon. Siitä tulee pieni joulupallo.
Lampputekniikalla voi tehdä myös pieniä veistoksia, koruja ynnä muuta.
Kunnollinen jäähdytys lasiuunissa on tärkeää. "Joskus esimerkiksi kiinalaiset lasiesineet saattavat rikkoutua helposti, jopa hajota tomuksi. Silloin ne on jäähdytetty liian nopeasti", Janika kertoo.
Värit joulupalloihin tulevat erilaisista metallioksideista.
Nämä ovat kirjanmerkkejä.
Isoja esineitä, esimerkiksi näitä Janikan tekemiä ruusuja,
ei voi tehdä lampputekniikalla vaan ne vaativat lasihytin.
👍
VastaaPoista