Tämän päivityksen teon aloitin vuosi sitten, mutta en ole saanut tätä julkaistua.
Nyt reipastuin. (Aina auttaa, kun olisi muuta kiireellistä tehtävää.)
Muutaman viikon kuluttua en enää ole Loppi-seura ry:n sihteeri enkä edes hallituksen jäsen. Tämän päivityksen teko sopii siis tähän hetkeen.
Loppi-seurahan on Lopen kotiseutuyhdistys. Jatkan kyllä jäsenenä, ja Lopen Syrjä-seurassa olen edelleen mukana tiiviimminkin.
Yksi Loppi-seuran aikaansaannoksista on Lopen naisen kansallispuku, joka onkin upea. Se julkaistiin vuonna 2002. Kansallispuku liittyy myös Lopen Syrjään sikäli, että se perustuu pitkälti Syrjässä 1800-luvun alkupuolella emännöineen Maija-Stiinan asusteisiin.
(Syrjästä olen kertonut blogissani useinkin, haulla löytyy.)
Pääsin kokeilemaan pukukokonaisuuteen kuuluvaa harvinaisen hienoa päällysnuttua, jollaista ei joka kansallispuvussa olekaan. Nuttu eli takki on todella painava, ja varmasti myös hyvin lämmin. Ulkona en ole kokeillut.
Montakohan noita päällysnuttuja on tehty? Tuskin monta. Jo pelkästään sen tekeminen vaatii varmaan satoja työtunteja - itse kansallispuvun lisäksi siis.
Suurin kiitos Lopen kansallispuvusta kuuluu Minna Koskiselle. Hän teki sen kokoamistyöstä lopputyönsä ja häneltä saa myös edelleen ostaa puvun teon tarvikkeita. Myös kulttuurisihteeri Tuula Pirisellä oli iso osansa kansallispuvun aikaan saamisessa.
Lopen kansallispuvun voi valmistaa määrätynlaisista painokankaista, joiden kuosit vaihtelevat saatavuuden mukaan. Yllä olevassa kuvassa Minna Koskinen esittelee näitä upeita painokangasvaihtoehtoja.
Yritän olla nopea ja siksi lainaan tekstiksi
Suomen käsityön museon kansallispukukeskuksen tekstejä vain hieman lyhennellen.
Puvun päällysnuttu valmistetaan tummansinisestä sarasta. Nutun vuorikankaat ovat pellavapalttinaa, helmassa ja alavaroissa upeasti indigon siniseksi värjättyä. Vuoriin on tikattu kiinni puuvillainen toppaus. Nutussa on leikkaussauma vyötäröllä, yläosa on istuva, mutta helmaosaan on käytetty runsaasti kangasta. Kaulus on laaja. Hihat ovat näyttävät lampaanlapahihat. Takin kauluksen reuna, selkä ja hihansuukäänteet on viimeistelty ruskeilla tereillä ja napein.
Aluspuku (jota ei siis kuvissani näy) on valmistettu ohuesta pellavapalttinasta, se on pitkä, siinä on poikittainen leikkaus rintojen alapuolella ja muotolaskokset. Yläosa on kaksinkertainen, alaosa runsas ja yksinkertainen. Aluspuvussa on selässä halkio ja se suljetaan pääntien ja leikkaussauman kohdalta nyörein. Hihat ovat ns. lampaanlapahihat ja niissä on laskostus pyöriöllä. Hihat ovat melko pitkät ja ulottuvat käden päälle.
Hame on painokankainen. Painokankaan kuosit voivat vaihdella eri aikoina kankaiden saatavuuden mukaan. Pukuun on valmistettu kaksi hametta siten, että toinen hameista on samaa kangasta painokankaisen röijyn kanssa, toinen yhteen punaisen florettiröijyn kanssa. Hametta pitävät ylhäällä henkselit, se asettuu rintojen alapuolelle ja ulottuu nilkkoihin. Hameen etuosa on melko sileä, laskokset ovat matalia ja harvassa, takaosa on laskostettu vieri viereen reilun sentin syvyisille laskoksille.
Esiliinavaihtoehtoja on kaksi. Toinen essu on valmistettu ohuesta pellavapalttinasta ja siinä on näyttävä, leveä helmapäärme. Solmiamisnauhat sidotaan rusetille selkäpuolelle. Toinen esiliinoista on ohutta, kukkakuosista puuvillakangasta. Kummatkin esiliinat sidotaan hameen tavoin rintojen alapuolelle ja ne ovat noin kämmenen leveyden verran hametta lyhyempiä.
Röijyjä on kaksi hieman toisistaan poikkeavan mallista. Molemmat röijyt ovat kuitenkin lyhyitä ja vartalolle kiinteästi istuvia. Röijyjen hihat ulottuvat ranteen yli ja niissä on pyöriöllä laskostusta. Painokankainen röijy kiinnittyy rintojen alapuolelta röijykankaasta valmistetulla kapealla vyöllä. Punaisen röijyn kangas on villaflorettia. Röijy kiinnitetään edestä neuloin.
Myös tykkimyssyjä on kaksi. Toinen tykkimyssy on vaalean, turkoosin sininen ja se on kirjottu ketjupistoin. Upeutta korostaa nauhasomisteet myssyn etureunassa ja rusetissa. Toinen myssy on pieni ja kokonaan musta, tikkauksin koristeltu. Näyttävyyttä myssyyn tuo iso rusetti.
Kirjaillun myssyn kanssa käytetään pujotuskuvioin koristeltua tyllipitsiä. Pienen, mustan tykkimyssyn kanssa käytetään ohuesta pellavasta ommeltua ja pliseerattua viimeisteltyä tykkiä.
Huivi on valmistettu ohuesta pellavapalttinasta.
Pääntielle, aivan kaulan juureen kiinnitetään hopeinen levyriipuskoru.
Pahoittelen, että malli on noin epäasianmukainen avopäineen.
Oli vain niin hienoa päästä kokeilemaan tuota nuttua.
Tarkempia tietoja löytyy suoraan tästä nettilinkistä:
Olen haaveillut takin, eli Kapotin teosta 20 v, mutta käyttöä sille tuskin paljoa tulisi. Olenkin miettinyt vastineen valmistamista nykykankaista, kevyempi versio ... silloin sitä voisi käyttää tavallisena takkina vaikka hameen kanssa.
VastaaPoistaJuu, joku takkihan sitä talvella tarvitaan. Tuo päällysnuttu on tosiaan hurjan painava ja ennen muuta sen tekeminen on ihan mieletön urakka sekä rahallisesti että ajankäytöllisesti.
Poista