Kasvimaat ovat jään ja lumen alla, mutta katseet suunnataan jo tulevaan kevääseen ja kesään.
Omavaraisbloggareidenkin vuosi alkoi taas.
Tällä kertaa on tarkoitus lyhyesti esitellä itsensä ja kertoa sitten tulevan kauden tavoitteista ja toiveista. Lisäksi meitä on ohjeistettu kertomaan, miten suunnittelemme kasvimaamme ja millaisia kokemuksia meillä on omassa puutarhassa esimerkiksi vuoroviljelystä, kumppanuuskasveista ja järjestyksestä. Jotain konkreettisia kokemuksiakin kaivataan.
Oma tilanteeni on nyt se, että muu kirjoitustyö vie ajan ja ajatukset niin tarkkaan, etten siksikään kovin pitkästi kirjoita. Ajatukset eivät ole nyt ollenkaan tulevissa viljelyissä (vaikka aloituskuvan tekstissä vähän senkaltaista yritin vihjailla). Ehkä aktivoidun blogin suhteen sitten keväämmällä.
Jotain pientä esittelyä sentään voin tähän tehdä.
Pilkkeitä Pilpalasta -blogia pidän minä, Marika Tudeer. Asun pienellä tilalla Lopen Pilpalassa yhdessä mieheni Lassi Tudeerin kanssa. Olimme molemmat alun perin muissa töissä, mutta nyt elelemme täällä kotosalla: Lassi soittaa musiikkia ja viljelee, minä kirjoittelen ja toimin erilaisissa järjestöissä ja yritän kesäaikaan myydä tilamme tuotteita ja kirjojani.
Tilamme on ihan mikrotila, ja kaikki hoidetaan käsivoimin. Etupäässä tarkoitus on kasvattaa ruokaa itselle, ja ison osan vuotta syömmekin itse kasvattamaamme ruokaa. Kanoja meillä ei enää ole eikä muitakaan kotieläimiä paitsi koirat Peppi ja Tikki.
Muutama kuva uudenvuodenaaton sapuskoista. Kurkkua meillä on paljon säilöttynä ja sitä syödään päivittäin: hapankurkkua 30 litran sammioissa, kurkkusalaattia (sipuli-valkosipuli-jne) on ehkä sata litraa jäljellä nyt. Tuossa kolmannessa kulhossa sen sijaan on kaukaa tuotua ruoka-ainetta: se on ihan lohta, mutta onpahan sentään itse graavattua. Lassihan on myös kokki puutarhurin, ikkunaentisöijän ja diplomi-insinöörin lisäksi, ja siitä minä saan nauttia.
Pihassa on Lassin rakentama savustusmökki,
jossa savustuu välillä peuraa ja joitain kasviksiakin, useimmiten kuitenkin lohta.
Uudenvuodenaattoon kuuluu myös perunasalaatti. Tähän aikaan vuodesta joudumme osan tarvikkeista ostamaan kaupasta, omenatkin, mutta ainakin perunat, valkosipulit ja sipulit sekä chilit ovat omaa tuotantoa.
Meidän paras omenapuu tuottaa hyvin omenia, mutta ne eivät ole kovin säilyvää lajiketta.
Siksi omenat pitää säilöä jo syksyllä.
Teimme hyllykaupalla inkivääri-kaneli-omenahilloa ja lisäksi chili-omenahilloa.
Iloittelen keksimällä säilykkeille erilaisia nimiä ja tarinoita.
Paara oli loppilainen pahantekijä, räyhähenki.
Chili-omenahillo on nimeltään Paaran potku, chili-karpalo-puolukkahillo puolestaan Paaran puraisu.
Kellarissa hyllyillä eniten on kurkkusalaattia, mutta hillojakin piisaa vielä.
Laareissa on perunaa ja muita juureksia.
Viime kauden katepaalista jäi osa odottamaan tulevaa kesää.
Niin, niitä kokemuksia ja suunnitelmia.
Tulevana kesänä yritämme vähentää viljelyitä ja erityisesti yritämme vähentää säilöntää.
Mutta kun satoa tulee, pakkohan sitä on säilöä. Ruokaa ei saa haaskata.
Päätuote Lassin viljelyissä on ollut valkosipuli, mutta sen kasvatusta päätimme radikaalisti vähentää. Maassa on nyt valkosipulia lähinnä omaan tarpeeseen. Ensi kesänä myymme niitä korkeintaan muutamille vakioasiakkaille.
Uusi, maalämpöä hyödyntävä kasvihuoneemme on tilava, ja siellä kasvaa etupäässä kurkkua ja tomaattia. Lisäksi Lassi kasvattaa tulevanakin vuonna luffaa eli pesusienikurkkua. Ne ovat hauskoja, tosin ne vievät paljon tilaa ja vaativat tosi pitkän kasvatuskauden. Rahallista järkeä niiden kasvatuksessa ei ole. Ananaskirsikkaa tai mansikkakoisoa, basilikaa ja vihannesportulakkaa pitää tietysti kasvattaa, ja jonkin verran chiliä.
Avomaaviljelystä emme oikein osaa vielä sanoa. Täytyy miettiä. Yksi mahdollisuus olisi herne - ainahan niitä on kasvatettu, mutta voisi kasvattaa entistä enemmän. Kesäkurpitsaa ainakin tarvitaan.
Kuten huomaatte, suunnitelmamme ovat täysin kesken tai oikeastaan olemattomat. Viljellään kyllä, mutta ensi kesänä tahdon tehdä myös muuta kuin raataa kasvimaalla tai keittiössä.
***
#suuntana omavaraisuus -blogit aukeavat vuonna 2024
kunkin kuun ensimmäisenä sunnuntaina kello 9.00.
Sarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi
Näillä varusteilla saatiin aikaan vuoden ensimmäinen kakka 4.1.2024.
Olin jo aikeissa tilata ajan eläinlääkärin tarkastukseen,
mutta onneksi tossujen kanssa ulkoilu viimein onnistui.
Hyvältä näyttää kellarissa! Tarinat on aina hyviä ja tuo tuotteeseen ihan uuden ulottuvuuden.
VastaaPoista- Mirja -
Kiitos! Kellari on tärkeä, tosin nuo säilykkeet kyllä säilyvät huoneenlämmössäkin.
PoistaVoi mikä aarrekammio teillä onkaan herkkupurnukoineen kaikkineen! Nam! Meillä on seniorikoirien kanssa ollut myös pientä pakkashaastetta. Kumpikaan ei suostu mihinkään töppösiin ja tarpeilla käydään parin metrin päässä olevesta ja sitten kolmella jalalla takaisin kotiin, kun neljäs on jo aivan jäässä!
VastaaPoistaVoi senioreita! Onneksi nyt pakkaset helpottivat - vaikka lisää taitaa olla tulossa.
PoistaVoi miten ihana nähdä kellarikuvia! Ihastelen aina näitä tällaisia herkkuja notkuvia hyllyjä, omat talvivarastot kun toistaiseksi sijaitsevat lähinnä pakastimessa.
VastaaPoistaJoo, meillä tehdään paljon säilykkeitä, ja nehän kunnolla tehtyinä säilyvät kyllä huoneenlämmössäkin.
PoistaPaljon on teilläkin lunta. Tämä aika kun ulkona ei voi mitään tehdä, on hyvää kirjoitteluun. Olen koonnut tietoja tilani historiasta. Se ei ole kovin pitkä, vajaat sata vuotta. Mutta paljon on muuttunut kun peltojen tilalle on tullut metsiä.
VastaaPoistaOn todella kannatettavaa kirjoittaa tilan historiaa talteen - tai mitä tahansa historiaa. Minun mielestäni. Olen myös tehnyt omaan käyttöön Solstrandista kirjan. Ja Makasiini - maallemuuttajan tarinoissa on useampiakin historiakuvauksia, muun muassa meidän pihan töllissä 1800-luvulla asuneesta parantajaeukosta. Molemmat romaaninikin ovat historia-aiheisia, taidan vain olla vanha!
PoistaIhana kellari, omia herkkuja! Taidan lainata ideaasi tarinoista purnukoissa - olen niin huonomuistinen, että saatan yllättää niillä itsenikin sitten talvella :D
VastaaPoistaNiin, niitähän on hauska keksiä ihan omaksikin iloksi!
PoistaPieni kellari kateus nousi pintaan. Kun meillä ei ole omalla tontilla kellaria ja se on ollut pitkään haaveena.
VastaaPoistaJuu, kellari on ihan yliveto! On yllättävää, ettei niitä kaikissa taloissa ole.
PoistaIhana tutustua blogiisi. Tilanne ja osaamisenne on niin laaja-alaista, että mieleen tulee väistämättä Tanskalainen maajussi. Kokki perheessä auttaisi valtavasti. Haluaisin kasvattaa vaikka mitä, mutta ruuanlaitto on minulle välttämätön paha. Säilön kyllä vähän, mutta paljon haaskaantuu satoa ihan turhan takia.
VastaaPoistaVoi, kiitos! Ihana kuulla, että koet noin. On tässä yhtymäkohtia Tanskalaiseen maajussiin, mutta hän on ihan valtavan osaava ja ehtivä, me kyllä laiskottelemmekin (ja minä en osaa mitään, Lassi osaa). Sillä tanskalaisella onkin takanaan koko tuotantoryhmä, kyllä minä ymmärrän ettei hän ihan itse kaikkea ole luonnostaan osannut... :) Voi, mitähän voisit tehdä tuon ruuanlaittoallergiasi kanssa? Olisiko joku muu, joka säilöisi satoasi, kun saisi itse siinä samalla osan?
PoistaKateutta ja inspiraatiota herättävä kellarikuva, tuossa on itselleni tavoitetta.
VastaaPoista