Ystäväni Marjo sai minut houkuteltua Lopen opiston kurssille,
jossa opitaan tekemään pieni ryijy ompelutekniikalla.
Sepä olikin mielenkiintoista!
Opettajana kurssilla on Leena Ruoppa, joka osoittautui erinomaiseksi opettajaksi. Aluksi hän kertoi melko laajasti erilaisista ryijyistä ja niiden historiasta ja näytti kuvia vanhoista ja uusista ryijyistä.
Jokainen tietysti sai suunnitella itse oman ryijynsä. Piti valita sekä pohjamateriaali, langat, värit että kuviot. Ryijyyn voi käyttää monenlaisia villalankoja ja myös jämälangat käyvät mainiosti.
Valmiita teemoja ja ryijymalleja on myös olemassa, niitä voi tietysti tehdä eri väreissä.
Kuviota voi suunnitella paperien avulla esimerkiksi taidekuvista inspiraatiota tai mallia hakien.
Ryijynteosta innostuneiden mielestä ryijyjen teko on ihanan rentouttavaa tekemistä.
Opettajalla oli mukanaan hienoja malleja ja materiaaleja.
Malli suunnitellaan ensin paperille.
Leena-opettaja on tämä sinipaitainen, jonka ympärille innostuneet oppilapset ovat kerääntyneet.
Jaa että millä mallilla oma ryijyni nyt on?
No ei millään. Huomasin heti puolivälissä ensimmäistä kurssikertaa, että minusta ei tähän ole.
Kerroin sen toki ja vakuutin, että opettajan syytä vetäytymiseni ei todellakaan ole.
Hän jopa tarjoutui ompelemaan reunat puolestani, kun kerroin sen yhdeksi hankalaksi kokemistani kohdista. Ei, ei riitä. Tiedän, että ryijy olisi jäänyt minulta kesken joka tapauksessa. Tuollaisen pienenkin ryijyn tekoon kuluisi kymmeniä työtunteja. Ei ole minun alaani.
Pipon neulomisen sentään aloitin eilen.
Arvostan suuresti käsitöitä, ja kuvittelen, että minusta vielä joskus tulee käsityöntaitaja.
Mutta ei ehkä sittenkään ryijyntekijää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!