Kevätkransseja koivusta

Tiedättehän ne aikakauslehtien ihanat ohjeet: "Tee itse pääsiäiskranssisi". 

Otat vain oksia ja kiepautat ne ympyräksi ja koristelet. Helppoa.

Not. Ei ole helppoa. 

Ensinnäkin niitä oksia tarvitaan ihan valtavasti. Meillä kaadettiin pihasta kaksi vanhaa, lahoa koivua. (Kerroin siitä aiemmin täällä blogissa, kiitos vielä, taitavat kiipeilijämetsurit.) 

Risua siis riittää. Niinpä sanoin Lassille, että nyt tehdään pääsiäiskoristeita. 

Lassilla on jopa jonkinlaista koulutusta aiheeseen, onhan hän puutarhuri. 

Edellisestä sidontatyöstä oli kuitenkin aikaa, joten sydänkranssienkin teko vaati pähkäilyä. 

Ja tosiaankin niiden risujen leikkelyä ja roudaamista. 

Mutta onnistuihan se! Lassi teki kaksi sydänkranssia ja antoi minulle vapaat kädet jatkokoristella niitä, jos tahdon. Noissahan näkyy se metallilanka, joten mietin, miten niille voisi tehdä. Huomenna olisi kylän pienet myyjäiset, voisin viedä ainakin toisen myytäväksi, mutta jotain nauhaa tai muuta vastaavaa tuo kai kaipaisi. Onko ideoita?

Nuo sydämet ovat siis aika isoja, ulkoseinälle tai oveen laitettavia. 

Itse yritin väkertää tavallisia seppelemallisia. Kyllästyin aika nopeasti niiden risujen pätkimiseen. 

Ja siihen, että niistä vain ei tullut hienoja. Tässä versio, jonka sain aikaan. 

Toinen on tuossa aloituskuvassa. Kuten  näkyy, ei ole helppoa, ei. 

Tarkkaavainen katsoja huomaa, että tuo pohja ei olekaan koivunoksista tehty. Kaikki uskovat kuitenkin, että ihan itse tein. Mutta saat arvata, mistä materiaalista! 

(Ja kun vastaat, nimesi ei tule suoraan näkyviin, ellet ole kirjautunut. 

Ei haittaa, helpoin tapa on laittaa vain oma nimesi viestin perään.)