Pääsiäisaika, kevät ja aurinko

Kiirastorstain aamu valkeni aurinkoisena.

Tämä kuva on otettu meidän eteishallista verantaa kohti, siis lasin läpi. 

Verannalla on vielä viileää. Pääsiäiskukkien kannalta se on hyvä. 

Pääsiäiskukkia on sentään sisälläkin. Lassi niitä eilen minulle toi - kun käskin. 

Pääsiäinen on minulle tärkeää aikaa. 

Nyt on hiljainen viikko. 

Maanantaina kävimme asioilla peräti Vantaalla asti, tiistai-iltana olin töissä. 

Eilen kävi Teemu jutustelemassa. Muuten on ollut hiljaista. 

Olin haaveillut, että kutsuisimme pääsiäisvieraita syömään, kuten usein on ollut tapana. 

Mutta nyt Lassi ei voi oikein hyvin, joten olemme kahden. 

Koivunoksat muistin ottaa sisään jo pari viikkoa sitten, mutta lehtiä niihin ei ole tullut. 

Ei se mitään, pääsiäismunat oksilla luovat tunnelmaa.

Ennen pääsiäisen puuhana oli kokeiden tarkastus. Niitä kertyi näihin aikoihin vuodesta runsaasti. Rakastin kokeiden korjausta! Se oli selkeää ja samalla mielenkiintoista, siinä näki miten hyvin oppilaat olivat oppineet tai mikä oli jäänyt oppimatta. Tarkastaminen oli myös jotenkin rentouttavaa, vähän kuin pasianssin peluu. Enää sitä ei ole. Pidin kyllä syksyllä englannin opiskelijoilleni kokeet, kun he sitä pyysivät, mutta tarkistimme ne yhdessä heti tunnin lopussa. Voisin tietysti pitää vielä yhdet nyt keväällä... enpä tiedä. 

Olen huomannut ajattelevani melko paljon entistä työpaikkaani, peruskoulua. Kaikista vakuutteluista huolimatta kukaan opettajakollegoistani sieltä ei ole ollut minuun yhteydessä kokonaiseen vuoteen. Saati että joku olisi tullut käymään, kuten puhe oli. 

Lähtöni jälkeen kävin kirjailijavierailulla muutamissa luokissa. Rehtorin kommentti: "Tiedäthän, että sinun ei enää tarvitse käydä täällä" oli tarkoitettu vitsiksi, kyllähän minä sen ymmärsin. Silti jäi sellainen tunne, etten ole kokenut sopivana siellä enää käydä - siitä huolimatta, että minulla on työpuhelin palauttamatta... En vain saa mentyä. 

Nyt yritän nautiskella tästä kevään valosta. Huomenna kuulemma sataa. 

Pupuja, tipuja, kissa - ja pajunkissat. Pääsiäismunat. 

Rairuohon unohdin laittaa kasvamaan tänä vuonna, samoin herneenversot, harmi. 

Kissakin kuuluu pääsiäiseen, eikö vain? No joo, ehkä sen pitäisi olla musta.

Olikohan Serafiina-noidalla kissa tässä meidän pihapiirissä 1800-luvulla?

Tänä vuonna pääsiäinen on varhain, joten ulkona on vielä lunta. 

Kävimme metsäkävelyllä, mutta upottava lumi ei houkutellut pois tieltä syvemmälle metsään.

Välillä pääsiäisen aikaan on ulkona jo kukkinut narsisseja, idänsinililjoja, krookuksia... 

Nyt piti kukat ostaa kaupasta. 

Alla olevat pääsiäisherkkureseptit ovat Huhtamäki Oyj:n tiedotuslehti Rummusta vuodelta 1945. 

Sodan päättymisestä oli vasta puoli vuotta, Lapin sota jatkui yhä. 

Siihen nähden reseptit ovat melko ylellisiä. 

Liha oli juhlaruokaa ja sokeria, munia ja voitakin oli taas saatavilla, ainakin joillain.