Pääsiäinen on minulle aina ollut tärkeä. Se johtuu varmasti äitini ortodoksisesta taustasta. Mutta pääsiäinen on myös ihana kevään juhla, se on kasvun, valon ja odotuksen aikaa. Sen väritkin ovat minun värejäni: keltainen, oranssi, vihreä - miksei ruskeakin.
Kylällämme on yksi, joka on ymmärtänyt säästää vanhat pääsiäiskortit (kuten joulukortitkin, joille on ollut omia näyttelyitään). Nyt Arja Niemi oli jälleen jaksanut laittaa perheensä vanhat kortit esille kylämme pääsiäiskahvioon.
Minusta on harmi, ettei pääsiäiskortteja enää lähetellä.
Itse niitä joskus olen lähettänyt, harvemmin saanut. Yhden saamani pääsiäiskortin löysin, sen olin saanut Tarja Toivoselta, joka arvostaa kortteja ja kanoja ja tipuja.
Korttien esillepanossa oli Arjalla ja hänen tyttärellään Anniinalla iso vaiva, mutta onneksi he jaksoivat sen tehdä. Korteista vanhimmat ovat noin 50 vuoden takaa, mutta uusiakin on joukossa.
Kortteja kävi katsomassa vajaat viisikymmentä henkeä.
Enemmänkin olisi mahtunut!
Harmi, etteivät ihmiset juurikaan lähde liikkeelle nykyisin, kun jotain järjestetään. Mistähän se johtuu? Sitä aina kyselen.
Onneksi hetkellisesti oli sentään melkein sali täynnä.
Myös vanhoja äitienpäiväkortteja oli esillä yhdellä pöydällä.
Arja ja Anniina olivat leiponeet myös paljon kakkuja, piirakoita ja pikkuleipiä myyntiin.
Itsekin pystytin pienen myyntipöydän. Esillä oli omien tuotteittemme lisäksi kortteja Hunsalan työväentalon ikkunaremontin hyväksi, pihakavoidetta Syrjän talon remontin hyväksi ja myös Loppi-seuran esitteitä, joilla olen yrittänyt houkutella uusia jäseniä seuraan. Ei onnistunut ainakaan tällä kertaa. Pihkavoiteita ja kortteja ostettiin muutamia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!