Suuntana omavaraisuus 2024 maaliskuu: Elämä ja ihmiset, yhteisöllisyys ja talkoot

Tämänkertaisena omavaraisuusbloggareiden yhteisaiheena on muun muassa naapuriapu. Itse lähdin pohtimaan erityisesti yhteisöllisyyttä ja talkoilua. 

Kaupunkilaisten talkooavulla maaseudun töissä on pitkät perinteet. Helsingistä lähdettiin ennen vanhaan kesällä maalle heinätöihin ja syksyllä sadonkorjuuseen. Keväällä perunanistutuksessakin tarvittiin apua ja sitä saatiin. Kotiin viemisinä kaupunkilaisilla oli monenlaista ruokaa talven varalle.

Tätä perinnettä ei paljon enää ole. Osasyy siihen on varmasti maaseudun töiden koneellistuminen, työvoiman tarve on vähentynyt – paitsi tietysti meidän kaltaisillamme tiloilla, jossa lähes kaikki tehdään käsin. Suurempi syy on käsitys vapaa-ajasta: ennen maalle lähtö ja töiden vaihtuminen toisiin oli lepoa talven töistä (toinen työ on toisen lepo). Nyt vapaa-aikaa on vain se, milloin ei tehdä ”mitään” tai mieluummin matkustetaan ulkomaille.  

Kolmas syy on epämääräisempi: jonkinlainen yksityistyminen. Kyläily on vähentynyt, yökyläily eritoten. Monesta tuntuu varmaan oudolta ajatus, että vieraalle maatilalle voisi lähteä töihin saati viettää siellä useita päiviä tai ehkä viikkoja. Osa ihmisistä vierastaa vieraaseen paikkaan menemistä kutsuttunakaan; tämän olemme havainneet, kun kutsumme kävijöitä tilallemme.

Järjestämme usein erilaisia tapahtumia, siis paitsi kyläyhdistyksen puitteissa myös ihan tässä omalla tilalla. Ihmisiä on kyllä käynyt ruokailemassa ja ostoksilla. Heitä tulee Riihimäeltä, Karkkilasta, Espoosta, Hämeenlinnasta ja niin edelleen. Omalta kylältä tai muualta lähitienoilta ei tulla. Ymmärrän hirmu hyvin, jos ei kiinnosta lähteä naapuriin syömään, kun ruokaa voi laittaa itse kotonakin. Mutta esimerkiksi viimeksi joulun alla järjestimme glögikutsut, joihin kaikki olivat tervetulleita. Tarjoilimme sekä kaupasta ostettuja että itse tekemiämme glögejä, niitä oli valittavana erilaisia, terästyksen kera tai ilman. Lisänä oli jouluista pikkupurtavaa. Mainostimme tilaisuutta Facebookissa ja tienvarsikylteillä. Tilaisuus oli luonnollisesti täysin ilmainen. 

Vilpittömästi odotimme tapaavamme uusia tuttavuuksia läheltä ja ehkä kauempaakin. Miten kävi? Lähikyliltä tuli yksi ihminen, hyvä ystävämme. Pari muuta ystävää kertoi esteestä. Vietimme mukavan iltapäivän muutamien karkkilalaisten ja espoolaisten seurassa.

Asumme syrjäisellä paikalla mutta kylässä, jota pidetään yleisesti aktiivisena ja touhukkaana. On vallalla käsitys, jonka mukaan näillä kylillä ollaan auttavaisia ja pidetään yhteyttä naapureiden kesken. Naureskelemme sille aika usein. 

Itsekin olen ollut tuota mielikuvaa rakentamassa lehtijutuillani ja muilla kirjoituksillani. Mutta totuus on, että aika yksin täällä saa elellä.

Tietysti ihmiset hädän tullen auttavat. Jos henkilökohtaisesti jotain pyytää, apua saa varmasti. Ihmisethän haluavat auttaa toisia, asuinpaikasta riippumatta. Auttamisesta tulee hyvä mieli itsellekin, harvassa ovat ihmiset, jotka eivät sitä tahdo tehdä. Monenlaista apua olemme vuosien varrella saaneet.

Välillä olemme huhuilleet aputyövoimaa Facebook-sivuilla, joskus sitä on jopa löytynyt. Liiaksi asti tarjokkaita ei ole. Useimmat auttajat ovat kauempaa, onneksi on muutama vakioapulainenkin kuten Hannu. Hän ja toinen helsinkiläisystävämme Kaarina ovat käyneet auttamassa puutarhatöissä. Kaarinan lisäksi siskoni on ollut vakioavustajana meidän tilapäivillämme. Ilman heitä päivien järjestäminen ei olisikaan mahdollista.

Mutta vanhan ajan talkoomeininkiä kaipaan. Avoimiin talkoisiin harva lähtee. Se on vuosien varrella tullut nähtyä. Tienvarsien siivoustalkoita on täällä yleensä järjestetty vuosittain (ja nyt kun tämän mainitsin, muistan että järjestimme niitä vanhalla kotipaikallani Oulun Raksilassakin, paikalla muutama ihminen. Ja roskatalkoita Hupisaarilla, meitä taisi tulla paikalle kaksi). Lisäksi on ollut kylätalon kunnostustalkoita, Hunsalan työväentalon siivoustalkoita, monenlaisia talkoita Syrjässä, Ikimetsän ystävien luonnonhoitotalkoita… Jokainen uusi ihminen niissä on aina otettu vastaan lämpimästi suurena harvinaisuutena. Useimmiten talkoilemassa ovat samat vanhat. Kuitenkin talkoot ovat minusta mahtava tapa olla yhdessä muiden kanssa, oppia uutta, tutustua muihin, saada samalla aikaan jotain hyvää ja hyödyllistä.

Se, joka tietää syyn siihen, ettei talkoisiin tai tapahtumiin tulla, voisi kertoa sen. Kuitenkin puhutaan paljon ihmisten yksinäisyydestä, joka on suuri, todellinen ongelma. Vanhukset ja vammaiset eivät usein voi lähteä fyysistä työtä vaativiin talkoisiin, mutta on paljon tilaisuuksia, joihin voisi tulla vähinkin ruumiillisin voimin.

Joku saattaa pelätä talkoo- tai naapuriavun pyytämistä tai tarjoamista verotuksellisista syistä. Veroviraston sivuilla on kuitenkin hyvät, selkeät ohjeet talkootyön verottomuudesta. Talkootarjoilut tai pienet kiitoslahjat eivät tee talkootyöstä veronalaista.

Usein kai sanotaan, että nykyihmiset ovat niin kiireisiä. Ovatko? Mikä sen kiireen aiheuttaa? Mitä jäisi tekemättä, jos lähtisi lähiyhteisönsä talkoisiin? 

Järjestötyö

Olen tämän talven aikana entistä enemmän miettinyt erilaisten järjestötöiden jättämistä pois. Yhdistykset ovat olleet pitkään iso osa elämääni. Olen toiminut Suomen Eläinsuojelussa noin 30 vuotta, Luonnonsuojeluliitossa yli 20, Pilpalan kyläyhdistyksessä 17 vuotta, Ikimetsän ystävissä toistakymmentä vuotta, muutamissa muissa yhdistyksissä lyhyemmän ajan. Ne ovat antaneet minulle paljon ja olen tehnyt vapaaehtoistyötä mielelläni. Varmasti teen jatkossakin, tällä hetkellä ainakin on tarkoitus jatkaa ainakin Hunsalan Kajastuksessa ja Lopen Syrjä-seurassa. Molempien kulttuuripainotteinen toiminta keskittyy vanhan talon ympärille ja tuon vanhan talon ylläpitämiseen.

Miksi sitten jättäisin muut järjestöt? Mikä määrittää sen, missä yhdistyksessä jaksaa jatkaa, minkä kokee rasitteeksi? Vasta nyt hoksaan asettaa kysymyksen itselleni näin. Syy on yhteisöllisyyden ja mielekkyyden kokemisessa.

Kaikki yhdistykset, joiden toimintaan olen lähtenyt, ovat olleet jollain lailla tärkeitä tai merkityksellisiä, tottakai. Mutta jos tekeminen yhdistyksessä on vain yksin puurtamista ilman yhteyttä muihin ja vastakaikua, sitä ei jaksa. Tekijäporukan olisi pidettävä yhtä ja välillä on pidettävä myös hauskaa – tai miksei koko ajan! Kun sitten jotain järjestetään, on voitava kokea että sillä järjestämisellä on merkitystä. Paras osoitus siitä on, että paikalle tulee ihmisiä.

Ikävintä on toimia yhdistyksissä silloin, kun ulkopuolelta tulee vain ehdotuksia siitä, mitä vielä pitäisi järjestää. Niitä tulee yleensä sellaisilta, jotka eivät tietenkään itse ole aikeissa osallistua järjestämiseen mitenkään, ja jotka eivät ole osallistuneet niihin edellisiinkään juttuihin. Pahinta on kuulla kommenttia siitä, kuinka puhuja itse kyllä osaisi hoitaa asiat niin, että yleisöä tulisi paikalle, mutta kun ei nyt vain ehdi… Kiitos, jäädään sitten vain odottamaan sitä aikaa että ehdit!

Voi olla, että on hyvä välillä vaihtaa toimimistaan toiseen. Se on varmasti hyvä itselle, mutta kenties myös yhdistykselle on eduksi, että sen toimijat vaihtuvat.

Olen muuten miettinyt myös tämän bloginpidon lopettamista. Olen pohtinut tämän mielekkyyttä: hyötyykö tästä joku jotain? Ainakin nyt hyödyin hieman itse, kun tämän aiheen vuoksi pohdiskelin näitä asioita.

Kirjoittamista en tietenkään voi jättää. Parhaillaan hion tulevan äänikirjani viimeistä versiota. (Eilen sain nähdäkseni kansikuvan; siinä on tyttö – ja kana!) Uusi kirja muhii jo mielessä. 

Valokuvaaminen on viime aikoina, siis nyt talvella, jäänyt kovin vähiin. 

Täydennän nyt tätä blogitekstiä muutamien kyläläisten kuvilla. 

Yhdet lähimmistä naapureistamme ovat Mikko ja Hannu. 

Heidät kuvasin alkutalvesta, yllättäen Karkkilassa, jossa olimme yhdessä syömässä. 

Mikko ja Hannu ovat meidän kylien ilopillerit, puuhamiehet, joilla on aina jotain jännää meneillään. Ihanaa, kun jaksavat!

Teemu Kupiaisen kanssa olin joulun alla kunnan Antin Adventti -tapahtumassa. 

Teemu tuli avukseni, kun pidin usean yhdistyksen pöytää. 

Meidän tilamme lisäksi pöydällä oli esillä Hunsalan työväenyhdistys Kajastus, Pilpalan kylät ry ja Lopen Syrjä-seura ry. Teemun kanssa oli hauska leikkiä myyjiä ja esittelijöitä. 

Viljelykuulumiset

Näihin omavaraisbloggauksiin kuuluu myös ajankohtaisten viljely- ynnä muiden asioiden kertominen. Meillä on esikasvatukset aloitettu, mutta paljon vielä on laittamatta multaan. Tänään Lassi jo pyöriskeli kasvihuoneen ympärillä, vaikka lunta on vielä runsaasti. Kiersin myös kesäisen koiranulkoilutuslenkin pitkästä aikaa; lumi on paikoin sulanut ja paikoin se oli niin kantavaa, että pystyin kävelemään metsässäkin. Kyllä se kevät sieltä tulee! 

#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

Käy lukemassa ja kommentoimassa myös muita kirjoituksia: 

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraistelun-onnea

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2024

Tilliläntilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-onnea-vuodenajoista-ja-ihmisista-ymparillani/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2024.html

FInland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-3-2024.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/03/maaliskuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/03/jo-vihertaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/03/puutarhanhoito-mukavampaa-yhdessa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-maaliskuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maasta-ja-maalaisista

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18221

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-3.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/03/elama-on-ihanaa-ainakin-valilla.html

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/03/omavarainen-elama-ja-ihmiset-ovat-ihania.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavarainen-elamantapa-ilonhetket-ja-nautinnot/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/runsauden-ilot-ihmeellinen-elama-ja-ihmiset/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/03/03/maaliskuu-2024