Muistoja Hunsalasta, Karkkilasta ja Länsi-Lopelta

Syksyllä meillä Solstrandissa kävi kiinnostavia vieraita. Äsken siivotessa löysin muistiinpanot tuolta vierailulta. En ollutkaan ehtinyt niitä heti kirjoittaa puhtaaksi, ja sitten asia oli unohtunut. Nyt kirjoitan, mitä Aniitta Haapanen ja Eliisa Lintukorpi jutustelivat käydessään. 

Molemmat olivat lukeneet kirjani Ida, yhteiskoululainen, ja kirjasta riitti juteltavaa. Vuonna 1947 syntynyt Aniitta oli käynyt itsekin Karkkilan yhteiskoulua ja ollut vielä kahden kirjassa esiintyvän opettajan opetettavana 1950-1960-luvulla (kirjahan sijoittuu vuoteen 1926-1927). Kirja toi tietysti Aniittalle paljon muistoja mieleen. 

Aniittan isoisällä oli tässä Hunsalassa Suutarintiellä suutarinverstas - siis siinä, mistä Ida kirjassa pyörällään polki ohi. Vieressä oli Aniittan lapsuudessa kauppa, Idan aikaan ei vielä ollut. 

"Junalla kuljimme mökille. Kyllä junamatka oli juuri sellainen, kuin kirjassa kuvataan", Aniitta sanoi. 

Junaliikenne lakkautettiin ja raiteet purettiin 1960-luvulla.  

"Pappa, Otto Selim Koskinen, oli sosiaalinen ja kova puhumaan. Kun hän meni asemalle, kaikki lapset huusivat, että Koskinen tulee!"


Aniittan isä Paavo Oksanen lähti Högforsille ja sieltä postille töihin. Paavo oli hevosmies nuorena ja sodassa. Hevosten huono kohtelu oli Paavolle rankka asia, myötätunto hevosia kohtaan heräsi hänellä voimakkaana sota-aikaan. 

Paavo haki postin kärryillä junalta. Kun arvopostia haettiin, piti olla pistooli mukana. "Se rosvo Sorjonen oli ryöstänyt posteja, hänethän sitten pidätettiin Karkkilassa ladosta."

Kyseessä oli siis Hilarius Sorjonen, joka Wikipedian mukaan "varttui Lieksassa kunnan hoidokkina veljensä Viktorin kanssa eräässä maatalossa, jossa heitä kohdeltiin huonosti. Hän oli jonkin aikaa rakennustöissäkin, mutta siirtyi sitten tekemään rikoksia. Sorjonen teki monia aseistettuja ryöstöjä ja karkasi usein vankiloista." "Hilarius Sorjonen ampui itsensä huhtikuussa 1954, kun hänen Ul. Pyhäjärven, eli nykyisen Karkkilan, Ahmoolla sijainnut piilopaikkana pitämänsä lato joutui poliisien piirittämäksi."

Aniittan isän veli asui Tevännön vastarannalla. "Tyyne Oksanen souti meidät vastarannalta, kun tulimme bussilla. Oltiin Hunsalan mökillä Suutarintiellä. Uin Hunsalanjoessa, serkulle ja kaverille ei kelvannut se uimapaikka, piti mennä hiekkarannalle. Ilmeisesti se Tevännön ranta kelpasi. Muistan sellaisen valkoisen huvilan, sieltä mies tuli kieltämään, että ei siinä saa uida, menee hiekka ja vesi sekaisin."

"Erkki Oksasen äidin isä omisti paljon maata Tevännön rannassa, mutta antoi Työväenyhdistyksen arpajaisiin palkinnoksi kaksi palstaa. Erkillä ja Einolla oli omat rannat, Tyynellä oma mökki."

"Papalla oli taloudenhoitaja, neiti Linderberg. Häntä piti kutsua niin, pappakin kutsui aina neiti Linderbergiksi. Ensin pappa oli asunut Topenolla, silloin hän kiersi taloissa tekemässä kenkiä. Alina-vaimo oli ollut naimisissa Mäkisen kanssa, joka kuoli noin vuonna 1918."

"Äiti kertoi, että kun sota päättyi, pappa oli suutarina Topenolla. Hänet oli sitten viety jonnekin ammuttavaksi, mutta ison talon emäntä oli mennyt puhumaan, että ei sitä voi ampua, kuka sitten kengät tekee?"

Eliisa Lintukorpi kasvoi Vojakkalassa Pääjärven kulmalla Tervalammin talossa. Hän on käynyt yhteiskoulunsa Lopella ja lukion Forssassa, eli hän ole käynyt Karkkilan yhteiskoulua. Silti hän kertoi Aniittan tapaan nauttineensa Ida, yhteiskoululaisen lukemisesta. "Teksti oli mukaansatempaavaa ja mukavaa. Pääsi aikaan, jota ei ole itse elänyt, ja kirjassa oli paljon ihan sellaistakin, mitä en ollut tiennyt", Eliisa sanoi. 

Eliisa muisteli Räyskälän ja muun Länsi-Lopen asioita. Oli kapinapäällikkö Mustalais-Svante, joka oli Lintukorvessa 1918 ja ammuttiin Pyhälammilla. Oli Jalmari Sandberg, joka häädettiin Lintukorvesta 1938. Lehdessä oli otsikko "Ruma häätö Lintukorvessa". 

"Hanna-vaimo oli vankileirillä kahden pienen lapsen kanssa. Rautatieyhtiö kai heidät hääti, en ole varma. Kostoa se oli. Sandbergit lähtivät sitten Topenolle ja sieltä Riihimäelle, Jalmari oli vasemmiston valtuutettunakin."

Aniitta Haapanen lahjoitti Hunsalanmäkeä esittävän vanhan taulun Hunsalan työväentalolle. "Isän siskon eli Lyyli Oksasen, sittemmin Lyyli Katajan poika Paavo Kataja kiersi myymässä tauluja. Hän oli saanut tämän ja maalautti myös öljyvärimaalauksen tästä. Se oli välillä meidänkin seinällä, mutta sitten hän haki sen pois ja varmaan myi."

Aniitta pohtii, mahtaako kyseinen maalaus yhä olla jonkun seinällä. Todennäköistä on, että se olisi kiinnostanut nimenomaan hunsalalaisia. 

"Saksalan vanhaisäntä kävi aina meillä Karkkilassa kahvilla, kun kävi torilla. Meillä oli Huvilakadun ensimmäinen talo. Ne Huvilakadun talot rakennettiin Närön pellolle. Se oli meillä pitkään kesäpaikkana, mutta myin sen sitten lopulta, kun mies kuoli enkä yksin voinut pitää", Aniitta kertoi.

Aniitta lähti itse pois Karkkilasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Hunsalan mökin osti hänen äidiltään ja isältään "musiikkimajuri Parantainen". 

***

Aniittan lahjoittama taulu on tarkoitus kehystyttää ja sijoittaa Hunsalan työväentalon seinälle. Emme ole pitäneet asialla kiirettä, sillä talvisaikaan työväentalo on kylmillään ja käyttämättä. Ensi kesänä jälleen on useita isojakin tilaisuuksia siellä, joten kuva pääsee ihailtavaksi. 

Ensimmäisessä kuvassa on tuo taulu. Otin kuvan siitä hätäisesti kännykällä, pahoittelen huonoa laatua. Jälkimmäisessä kuvassa on Pietilän linjuri Hyrryn mäellä heinäkuussa 1946. Kuva on Heikki Laineen kokoelmasta ja julkaistu Kolmen kylän kirjassa.  

Tekstin on tarkastanut ja hyväksynyt Eliisa Lintukorpi. Korjauksia tai täsmennyksiä tekstiin saattaa vielä tulla, kun myös Aniitta Haapanen saa sen luettavakseen. Kenties muillakin viriää muistoja tekstin myötä; kirjoitan niitä mielelläni ylös joko tähän päivitykseen tai omiin julkaisuihin, joten kommentoi rohkeasti! (Oman nimensä voi lisätä kommentin loppuun, ellei tahdo kirjautua Bloggeriin kommentoidessaan.)

Kommentit

  1. Tämä oli taas mukava kirjoitus, Pilpalan tienoot alkaa käydä minullekin nimitutuiksi. Ja Elisan kanssa olen samaa mieltä Ida-kirjasta (jos on jäänyt ääneen sanomatta).
    Linjuri-kuvakin on hauska nähdä, liki samanlaisella bussilla matkustin 50-luvulla Nuuksioon, missä vietimme kesiä 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika Tudeer25.4.24

      Nuuksioon!? Oliko teillä siellä mökki? Mahtavaa! Nuuksio on lapsuuteni erämaa, tärkeä minulle kuten niin monelle muullekin.

      Poista
    2. Kilometri Solvallasta eteenpäin oli isäni työnantajan lomapaikka, jossa perheemme oli kesäisin kai kuukauden täysihoidossa. Hieno systeemi!

      Poista
  2. Anonyymi24.4.24

    Kiitos taas, Marika!

    Mua kiinnostaa erityisesti tuo maininta Karkkilan Huvilakadusta, koska asumme kyseisellä kadulla. Mikähän talo se ihka ensimmäinen tämän kadun talo on ollut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi25.4.24

      Aniittalta terveiset, että hänen kotitalonsa Huvilakatu 29 on ensimmäinen talo, jonka hänen isänsä Paavo Oksanen rakensi. Närön tilan pelloille pitkän neuvottelun jälkeen. Rintamamiestontti oli annettu Suorakadulta, mutta se ei ollut hyvä.

      Poista
  3. Irmeli Aalto24.4.24

    Olipa mukava lukea tutuista ihmisistä ja paikoista. Aniitta on pikkuserkkuni. Hänen äitinsä oli minun äitini serkku. Muistan hyvin tuon Huvilakadun talon, missä lapsuudessani monesti kävimme iltakylässä Esteri-tädin ja Paavo-sedän luona. Aniitta on minua vuoden vanhempi. Yhden muutaman päivän loman vietin vanhempieni kanssa Oksasten Hunsalan mökillä. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Karkkilassa Helsingintien varrella ja viimeinen kotini siellä oli Valtatien varrella, parin talon päässä Ida yhteiskoululaisessakin mainitusta apilatalosta. Oppikouluni kävin Karkkilan yhteiskoulussa. Silloin koulun vanhakin osa oli vielä pystyssä ja käytössä. Ja pari kolme Idan opettajaa ehti minuakin opettaa. Mutta jo yli viisikymmentä vuotta on vierähtänyt täällä Pilpalassa. Niin Aniitan kuin minunkin juuriani on täällä Lopella. Äitini äiti on syntyisin Topenolta, mistä hän nuorena muutti Pyhäjärvelle, Högforsiin, avioitui ja kasvatti siellä puolisonsa kanssa kaksitoistalapsisen katraan. Eipä lapsena olisi arvannut, että Idan ja isoäitini syntymäpitäjästä tulisi minunkin pitkäaikaisin kotipitäjäni. Elämä on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika Tudeer25.4.24

      Hienoa, Irmeli, että kirjoitit! (Ja osasit laittaa nimesikin, mainiota!) Minäpä taidan kirjoitella enemmänkin näitä lähiseudun ihmisten muisteluita. On niitä vähän varastossakin, kun aina yritän kirjata ylös ihmisten puheita. Pitää vain aina kysyä lupa, että niitä saa julkaista. Kaikkia ei saa... niitä herkullisimpia muistoja...

      Poista
    2. Anonyymi27.4.24

      Irmeli…huvilakadulla tuli pikku poikana aina useesti käytyä Esterin luona Karkkilan toripäivänä.Esteri oli kova kalastamaan mato ongella kun tuli Tevännölle.Eli Paavo Oksanen oli isäni setä.

      Poista
  4. Marika Tudeer25.4.24

    Löysin ihan muista muistiinpanoistani pienen lisämaininnan suutari Koskisesta: "Suutari Koskinen, sillä oli musta pomppa ja knallihattu. Demokraatti kainalossa kun töpötti postista tulemaan."

    VastaaPoista
  5. Anonyymi27.4.24

    Tyyne Oksanen on mummini,Eino isäni ja Erkki setäni.Erkki on jo kunnioitettavassa iässä ja täyttää 94v.toukokuun 4 päivä.Saa nähdä meneekö Äidistään Tyynestä ohi joka kuoli 97 vuotiaana.Aniitalle terveisiä!Meitä ei montaa ole Oksasen suvussa (Hipping)jäljellä enää.Eli minä Tero oksanen asun nykyään täällä Tyynen /Einon paikassa Tevännön rannalla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!