Tapani Toivosen tarinaa: toreille vihtoja ja joulukuusia

Tapani Toivosen kuolemasta tuli muutama viikko sitten kuusi vuotta. Lukemattomien loppilaisten ja muidenkin mielessä Tapani elää yhä. Hän oli ehtymätön tarinaniskijä, lämmin ja luotettava ystävä, nuorempiensa opastaja, mestarillinen metsämies ja taitava perinnerakentaja. 

Onneksi Tapani ehti tietojaan ja taitojaan jakaa auliisti ja avuliaasti monelle ennen kuin monen suureksi suruksi kuoli neljä päivää sen jälkeen, kun oli täyttänyt 65 vuotta.

Tapanin seurassa ei tullut tylsää, hän kertoi omaan, huumorinsävyttämään tapaansa milloin mistäkin. Mutta kun useampaankin kertaan yritin häntä jututtaa ihan kynän ja paperin kera, ei muistoja oikein silloin tullutkaan. Jotain sentään sain ylös, ja koneeltanikin löytyy yhdet muistiinpanot. Niitä tässä nyt siteeraan muidenkin iloksi.

Muistiinpanoni ovat marraskuulta 2016. Yritin kysellä, millaista oli elämä Tapanin lapsuudessa ja nuoruudessa Tevännöllä. Juttua tuli sillä kertaa lähinnä kerppujen ja vihtojen teosta ja joulukuusista. Molempia myytiin torilla. 

"Meitä oli minä ja veli ja äiti ja isä. Kaikkiaan meitä oli kuusi, mutta tytöt oli tienestissä maailmassa. Oli kaksi isoo ja kaksi pientä siskoo."

Elanto otettiin monesta lähteestä. Torimyynti oli monellekin täällä asuvalle tärkeä osa toimeentuloa. 

"Talvella vihdanteko alkoi, kun kyntöhommat loppui. Siinä oli välissä sienestys ensteks.

Pajuvittat kerättiin keväällä ja laitettiin heti saaviin. Rautalangalla nippuun ja lyötiin puusaaviin pystyyn. Pohjalle vettä etteivät kuivu. Niillä sidottiin vihdat talvella.

Koivut kaadettiin kesällä, revittiin oksat pois ja tehtiin kerppuja. Heinänkorjuun jälkeen ne vietiin latoihin kuivumaan laudanrakoihin. Seinät olivat täynnä kerppuja.

Vihtoja tehtiin jo ihan pienestä. Otettiin kerppu nokan eteen ja jakkara perseen alle. Nypittiin pidemmät oksat keskelle ja lyhemmät sivulle ja puukolla veistettiin, ettei tullu käsikahvast liian paksu. Ladottiin 5 tyvet toistappäin ja 5 toistappäin ja niitä sit yhteensä 50 nelikkoon. Se oli semmonen puulaatikko se nelikko. 

-  Männistön Matti sanoi et ku hän kotoo lähtee niin ottaa kahan mukaan ja kiväärin ja kirveen. Siis kivääri, kirves ja sienikaha (=koppa). Jos ei kiväärillä saa hirvee eikä kahaan sieniä niin voi lyödä kirveellä kuusen yhtiön maalta, tuoda tien varteen ja viedä joulumarkkinoille.

-Helsingissä oli ne joulumarkkinat. Paikat arvottiin. Mitä pienempi numero, sen paremman paikan sai. Minä sain numeron 4.

-       Matti pääsi valkkaamaan kuusimarkkinapaikan. Otti kaksi pulloa pontikkaa esiin. Minä yritin ajaa. Tuli autoja perseeseen niin, että kolina kävi Nordenskjöldinkadun ja Mechelininkadun risteyksessä. Tämä oli sillon 1970-luvun alussa."

Tapani muisteli toistakin kolaritapausta, mutta annetaan sen nyt olla. Harmi, etten osannut johdonmukaisemmin kysellä häneltä asioita. Julkaisen nyt kuitenkin nämä muutamat rivit.

Tapanin hautajaisia vietettiin päivälleen kuusi vuotta sitten, kansallisena veteraanipäivänä, perjantaina 27.4.2018.  Muistojuhlaa vietettiin Läyliäisten Seuralassa, jonne ohjelman oli järjestänyt etupäässä hänen tyttärensä Taina. Mukana oli suuri ystävien joukko, ja tunnelma oli yhtaikaa lämmin, hilpeä ja surumielinen. 

Sellainen oli Tapanikin.