Tämänvuotinen Lopen Syrjä-seuran linturetki oli hiljainen,
mutta loppujen lopuksi lintuja havaittiin sentään 25 eri lajia.
Oppaina toimivat Marita Kiesilä ja Timo ja Päivi Aarnio.
Muutama muukin lintuja tunteva oli joukossa mukana.
Timo ja Marita mökkeilevät näissä maisemissa, joten he tiesivät tarkalleen, mitä kaikkia lajeja oli odotettavissa. Kaikkia ei kuitenkaan havaittu. Piilossa tai kokonaan poissa pysyivät ainakin pyy, lehtokurppa, töyhtötiainen, puukiipijä ja hömötiainen. On alueella nähty myös esimerkiksi kuikka, kalasääski, merimetso, harmaahaikara ja telkkä. Mitään niistäkään ei nyt havaittu.
Sen sijaan kuulimme tai näimme seuraavat: hernekerttu, pajulintu, kirjosieppo, peippo, metsäkirvinen, varis, käpytikka, isokoskelo, kalatiira, rantasipi, punatulkku, valkoposkihanhi (auroja), talitintti, joutsen, kalalokki, silkkiuikku, lehtokerttu, sepelkyyhky, naakka, sirittäjä, hippiäinen, kuovi keltasirkku, vihervarpunen ja mustarastas.
Retken jälkeen osa jäi Syrjän taloon aamiaiselle ja jutustelemaan ja osa vielä senkin jälkeen talkoilemaan. Syrjää siivottiin sisältä ja ulkoa.
Marita opasti meitä taas taitavaan tapaansa ja kertoili myös paljon pieniä yksityiskohtia siitä, miten eri lajeja erottaa toisistaan. Tässä muutamia hajahuomioita retken varrelta. Lintutietäjät voivat suosiolla jättää ne lukematta.
Hernekertun ääni on tasainen tärinä. Sen pää on tarkkarajaisen harmaa. Jos kertun selkä on ruskea, kyseessä on pensaskerttu.
Pajulinnun ääni on vuoripuron solina alaspäin. Pajulintu on kaunis, vihreänkeltainen lintu, vaikka me asiaa tuntemattomat helposti miellämme sen vaatimattoman harmaaksi.
Metsäkirvisen saattaa nähdä tulevan kuusen latvasta laulaen alas. Sen kaulassa on paljon raitoja. Rantasipi heiluttaa pyrstöään kuin västäräkki, mutta sillä on kahlaajan isot jalat.
Punatulkun ääni on saranamainen njäh.
Talitiaisilla on nykyisin valtavan paljon eri ääniä, niitä voi olla vaikea tunnistaa.
Kalalokki on pyöreäpäinen ja kiltin näköinen, harmaalokki isompi ja näyttää vihaiselta.
Lehtokerttu lavertelee, sen äni on puron solinaa.
Sepelkyyhky on paljon yleistynyt. Uuttukyyhky on harvinaisempi.
Täällä Loppijärven rantojenen viljelysmailla voi nähdä yleensä tuuli- ja nuolihaukkoja. Ne kiikittävät. Mahdollisia ovat myös ruskosuohaukka ja sinisuohaukka.
Kuikat olivat täällä pari viikkoa sitten mouruamassa, nyt ne olivat lähteneet pois.
Lopella on nähty myös kuningaskalastaja viime vuonna ja kalasääski pesiikin täällä.
Pikkulinnuista kannattaa oppia tekemään ero ruskeiden, harmaiden ja vihreiden välillä.
Ne aluksi melko yksivärisiltä vaikuttavat eivät siis suinkaan ole kaikki harmaita, vaikka aloittelija helposti niin kokee.
Linturetkellä oli nyt 12 osallistujaa. Ehkä ensi vuonna tulisi enemmän, mutta tämäkin oli ihan kiva määrä. Viime vuonna eri lintulajeja havaittiin 37, mitenhän mahtaa käydä ensi vuonna?
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!