Yksi somen rasittavuuksista on lukea niitä ainaisia vitsikkäitä kommentteja siitä, miten ilmaston lämpeneminen on peruttu, kun tulee pakkanen tai lunta. Ei ole. Ilmastonmuutos on totista totta ja yksi suurimpia uhkia meille ihan kaikille. Ilmaston lämpeneminen ei ole meille pohjoisen ihmisillekään minkäänlainen aihe iloon, vaikka se nopeasti ajatellen voisi helpottaa kasvien kasvattamista.
Annetaan näiden perusasioiden kuitenkin nyt olla. Niistä voi hyvin lukea netistä, jos on tähän asti välttynyt faktatiedoilta. Muistetaan vain, että sää ja ilmasto ovat eri asioita, ja sään ääri-ilmiöt ja kummallisuudet nimenomaan liittyvät siihen ilmastonmuutokseen - ei siis pelkästään säiden lämpeneminen. Helppotajuista lisätietoa vaikkapa täältä:
Ilmasto ja sää
Kuukausittaisen omavaraistelijoiden yhteisbloggauksen aihe on siis ilmaston ja säiden ja niiden muuttumisen vaikutus, mutta ihan henkilökohtaiselta ja paikalliselta kannalta. On tarkoitus kuvailla, miten oman paikkakunnan ilmasto ja pihan mikroilmasto vaikuttavat omavaraisteluun ja miten itse kukin on varautunut säiden vaihteluihin.
Nämä asiat on meidän tilan osalta nopeasti kerrottu - onneksi, sillä en nyt ehtisi ja jaksaisi pitkään tähän paneutuakaan.
Meillä on onni elää ja kasvattaa ruokamme täällä Solstrandissa, joka nimensä mukaisesti on aurinkoinen paikka. Kevät tulee meille varhain. Usein hämmästelen, kun somessa ihastellaan vaikkapa ensimmäisiä vuokkoja, jotka meillä ovat kukkineet päiväkausia, tai maan vihertymistä vaiheessa, jossa me olemme syöneet villivihanneksia jo pitkään ja vieneet kanoille ulkoa vihreää jo vieläkin pidempään.
Nokkosta, vuohenputkea ja ruohosipulia on nytkin syöty jo jonkin aikaa.
Ne ovat hyviä pieninä, mutta vastoin usein kuultuja väitteitä ne ovat mainioita myöhemminkin kesällä.
Tämä kuva sentään on viimevuotinen.
Leskenlehtiä näkyy jo pihassa, mutta ei voikukkia. Kerkkienkään aika ei ole vielä.
Niin, meidän viljelyhommissa ilmastonmuutosta ei ole juurikaan otettu huomioon. Yksi syy on ainakin meidän ikämme: tuskin enää hirveän monta vuotta tai ainakaan vuosikymmentä mitään kasvatamme.
Ilmastonmuutoksen ehkäisyn sentään otamme huomioon jokapäiväisessä elämässämme. Yritämme kuluttaa kaikkea mahdollisimman vähän, etenkin sähköä. Talossa on maalämpö mutta niin on kasvihuoneessakin. Kasvihuoneen käyttöaika alkaa melko varhain keväällä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn maalämpösysteemin ansiosta. Valitettavasti en ole vieläkään saanut kirjoitettua kunnollista kuvausta tuosta järjestelmästä, vaikka se on ollut meillä jo pari vuotta. En ole unohtanut, kyllä se tulee.
Solstrandin mikroilmastoa parantaa myös vesistö. Asumme niemellä, eli vettä on lähes joka puolella. Se helpottaa tietysti myös viljelyä eli kastelua.
Tuulet ovat kyllä lisääntyneet. Ja epäilemättä taudit ja tuholaiset, vaikkei tilanne mitenkään paha vielä olekaan. Onneksi. Ehkä me ehdimme alta pois ennen kuin pahat vaikutukset alkavat näkyä.
Eilen vietimme kauden ensimmäistä Sillankorva-iltaa eli söimme joen rannassa. Ulkona olemme syöneet jo aiemminkin, mutta emme tällä paikalla. Tuuli oli jälleen aika kova - itse asiassa tuulen takia Sillankorva-iltamme ovat vähentyneet viime vuosina. Ehkä siirrymme takaisin vanhalle grillipaikalle.
Omavaraisuudesta ei tässä illallisrssa ollut kyse. Tähän aikaan vuodesta vain sipuli, peruna ja ruohosipuli olivat omaa tuotantoa, kaksi ensimmäistä viime syksyltä, ruohosipuli sentään tuoretta. Kaikki muu oli kaupasta.
***
Tämä siis on nyt panokseni tämän kuukauden omavaraisbloggailuun. Käy lukemassa muiden päivityksiä, he ovat varmaan ehtineet ja jaksaneet paneutua aiheeseen perusteellisemmin ja paremmin! Alla suorat linkit niihin.
Bloggailijajoukkoamme paimentavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)
Teillä vaikuttaa olevan todella suotuisa mikroilmasto siellä :)
VastaaPoistaKyllä! Se on yksi niistä asioista, joista saamme olla todella onnellisia.
PoistaOlen samaa mieltä, että ilmastomuutoksesta ei kannata enää vääntää vitsiä, on niin isosta ja vakavasta asiasta kysymys. Nimenomaan ääri-ilmiöiden lisääntyminen on se hurja asia, sillä niihin on paljon vaikeampi varautua. Äärikylmä, kovat tuulet, paahtava kuumuus, pitkät sateettomat kaudet. Onneksi on monia asioita, joita voi omassa puutarhassa tehdä näiden ääri-ilmiöiden kestävyyttä parantaakseen. Teillä on hienosti asiat, kun lämmitys ja kasteluvesi ovat kunnossa. Itse olen sadeveden armoilla kotipuutarhassa, mökillä riittää järvestä vettä. Mökillä ei tosin ole vielä hyötykasvitarhaa.... mutta suunnitelmissa se on kyllä jo.
VastaaPoistaAivan. Jos noita asioita todella miettii, iskee väistämättä ahdistus. Siksi tuntuu niin järjettömältä, että jotkut viitsivät pilkata tyyliin "tuhlaan vieläkin enemmän ihan kiusallani". Itse kyllä välttelen asian ajattelemista kovin paljon, yritän vain elää omaa elämääni omatunto mahdollisimman puhtaana. Vaikka itse tuskin pahimpia aikoja tulen kokemaan, yritän olla edistämättä pahojen asioiden tapahtumista sikäli kuin voin. Ja monella tavalla voin.
VastaaPoistaTähän aikaan vuodesta näkee hyvin vesistön vaikutukset. Mökkipaikkakunnan keskus on ison virran äärellä ja siellä koivuissa hiirenkorvat ovat paljon isommat kuin mökillä, joka on keskellä metsää.
VastaaPoista