Vappu on taas ohi!
Tämänvuotisesta vapustamme ei puuttunut muuta kuin meteli ja ihmisjoukot.
Hyvä niin.
Istuimme kaksin rannassa koirien kanssa.
Lassi teki Järki-Särki-pitsaa ja peurapitsaa. Lisänä oli perunasalaattia.
Perunasalaattiin tuli perunoiden lisäksi punasipulia, ruohosipulia, valkosipulia, etikkasäilöttyjä voikukannuppuja ja kurkkusalaattia. Kastikkeena oli valmis majoneesi, joka olikin ainut ainesosa, joka ei ollut itse omalla tilalla kasvatettu ja valmistettu.
Juomana oli mietoa kuohuviiniä.
Ai niin, toki työväenlaulut puuttuivat myös. Vähän niitä itse lauloimme, ihan vähän.
Vapunpäivänä kävimme perinteisellä piknikillä Yli-Myllyllä.
Yli-Myllyn vapunpäiväkäyntiin kuuluu metsäkävelyn lisäksi eväsbrunssi ja pikkupullo kuohuviiniä.
Minun ylioppilaslakkini on mitä ilmeisimmin jossain vaiheessa vaihtunut jonkun muun kanssa.
Tämä on nimittäin liian pieni, enkä varmasti ole aikoinaan ostanut liian pientä lakkia.
Aika hankalaa, mutta lakkia käytetään vain kerran - tai kaksi - vuodessa, joten yritän kestää.
Lakin muuten osti minulle Kennelliiton työkaverini Iris. Tarkoitukseni oli lainata joltakulta lakkia lakkiaisiin, mutta Iris sanoi, että kyllä sinulla pitää olla oma ja lupasi maksaa sen. No, minä vastaavasti ostin hänelle kengät. Tuolloin oli tavallista ajatella, että ylioppilaslakki on eriarvoisuuden ilmentymä, eikä sellaista tarvittaisi. En kyllä oikeasti osaa ajatella, että lakkia kantamalla jotenkin korostaisi arvoaan. Aiemmin olikin niin, että vain harvalla oli mahdollisuus mennä lukioon saati yliopistoon. Itse olin ollut 8 vuotta kokopäivätöissä Kennelliitossa ennen kuin menin iltaoppikouluun ja iltalukioon ja siitä sitten yliopistoihin. Ensin opiskelin yliopistossakin työn ohessa, mutta onneksi tuohon aikaan oli mahdollisuus aikuisopintotukeen ja saatoin vaihtaa kokopäiväopiskelijaksi Oulun yliopistoon.
Ensinhän minusta piti tulla sosiaalityöntekijä, siihen ei olisi tarvinnut ylioppilastutkintoa.
Mutta opiskelu imaisi mukaansa, jatkoin lukioon ja siitä sitten suomen kielen laitokselle.
En sitten jäänyt toimittajaksikaan vaan keksin, että opettajan työ on maailman tärkeintä työtä.
En ole siitäkään enää ihan varma. Nykyisin minä sitten vain itsekkäästi kirjoittelen mitä huvittaa.
Uusi kirja on jo hahmottunut päässä.
Nämä blogilöpinät vievät aikaa sen kirjoittamiselta ja puutarhatyötkin houkuttavat.
Onneksi ei ole mikään kiire. Ei minulla eikä kirjalla.
Teillä on ollut huisin kiva vappu. Rantaravintolassa ihana tunnelma.
VastaaPoista<3
PoistaEipä se osaakaan tehdä tuosta sydäntä, pöh.
PoistaLassikin kirjoitti iltalukiosta ja meni korkeakouluun sitten vasta myöhemmin. Tuon kuvissa näkyvän lakin Lassi hankki vasta toisena opiskeluvappunaan, kun silloin ei enää tarvinnut hankkia mitään fuksipisteitä lakin saadakseen. Lassihan oli opiskellessaan jo isä ja asui Hämeenlinnassa, eikä hän muutenkaan ole teekkarimeininkityyppiä.
VastaaPoista