Suuntana omavaraisuus kesäkuu 2024: Vasara ja nauloja

 Tämänkertaisen omavaraistelijoiden yhteisbloggauksen aihe on rakentaminen. 

Touko- ja kesäkuu ovat vain niin hirvittävän kiireisiä, että tälläkin kertaa päivitykseni jää lyhyeksi, vaikka aihe on melko läheinenkin. 

Tässä on kuva talostamme 10 vuotta sitten. Onko mikään muuttunut? Kuva lienee varhaiselta keväältä, muistaakseni silloinkaan ei olisi kanoja saanut pitää vapaana, mutta rikos lienee jo vanhentunut. Eivät ne aina olleet vapaana tuolloinkaan, tuo oli jokin poikkeuspäivä. 

Villiviini talon seinillä on ainakin kasvanut. Se on minusta ihana eikä sitä todellakaan tarvitse pelätä. Ei se taloa tuhoa. Välillä on pitänyt vähän rajoittaa sen kasvua, kun se alkaa peittää ikkunoita. 

Talomme itsessään on vuodelta 1929, mutta toki se on kokenut muutoksia vuosien varrelta. Etsinpä jonkin vanhan kuvan siitä, hetkinen: 

Tämä nyt löytyi tässä kiireessä, mutta tämä ei ole 1900-luvun alusta vaan loppupuolelta, ehkä 1960-luvulta. Leirikeskusaikoina talo maalattiin keltaiseksi. 

Lassi osti talon vuonna 2003 ja meidän aikanamme siihen on tehty monenlaisia parannuksia lähinnä energiahuollon parantamiseksi. Talo oli valmistuessaan edelläkävijä sikäli, että siinä oli keskuslämmitys. Se toimi puulla, ja puu on edelleen yksi lämmitysvaihtoehto. Toinen on aurinkolämpö (vettä lämmittävät aurinkokeräimet) ja kolmas maalämpö. Öljyäkin välillä käytettiin, muttei enää. 

Vanha torppa tai mäkitupa alapihallamme on 1800-luvulta ja pitkänomainen alatalo jokirannassa kai 1930-luvulta kuten huvimajakin. Meidän aikanamme eli Lassin rakentamina ovat nousseet vain kasvihuone ja autokatos, jotka näkyvät tässä kuvassa. Ne peittävät ikävästi taloa tietyistä kulmista katsoen, mutta asialle ei voi mitään. 

Autokatoksen päällä on aurinkokeräimet. Autokatos on hyvin tärkeä meille myös kesäisten ravintolapäivien pitopaikkana. Kaivanpa yhden kuvan siitäkin: 

Katokseen mahtuu myyntipöytä, ravintolapöydät ja bändi soittamaan. 

Mutta ehdottomasti työläin projekti on ollut uuden kasvihuoneen rakentaminen. Edellinen kasvihuone oli ihan tavallinen, toki melko suuri sekin. Se kuljetettiin sitten kokonaisena parin kilometrin päähän naapuriin uuden tieltä. 

Uudessa kasvihuoneessa on 'maasta ilmaan -lämmönsiirtojärjestelmä'. Minun on pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa siitä tarkemmin, mutta vieläkään en ole sitä saanut aikaiseksi enkä ehdi nytkään. Mutta kyse on lämpöjärjestelmästä, joka pidentää kasvihuoneen vuosittaista käyttöaikaa huomattavasti ja tasaa lämpötiloja myös kasvukaudella. Sähköä se tarvitsee vähän, mutta varsinaista sähkölämmitystä siellä ei siis ole. Silti se oli lämmin jo varhain keväällä, ja nyt siellä kypsyvät mansikat.

Rakentaminen ei ollut pikkujuttu. Piti tietysti ensin hankkia tietoa ja ideoita tästä järjestelmästä, jota Suomessa ei juurikaan ennestään ollut käytössä. Lähinnä kokemusta on Kanadasta.  

Rakentaminen vaati syvän, laajan kuopan kaivamista - siihen tarvittiin tietysti kaivinkonetta. Kuoppaan tuli 200 metriä salaojaputkea useaan kerrokseen. Maan lapioinnissa vierähti erinäinen tovi. Näissä putkissa siis lämpö kiertää, tuo lämpimän ilman maan alta sisälle kasvihuoneeseen ja poistaa vastaavasti kylmän ilman tarvittaessa. Näin se tasaa lämpötiloja kasveille sopivaksi, ei liian kuumaksi eikä liian kylmäksi. 

Sisäkuvat kasvihuoneesta ovat tältä päivältä, sunnuntailta. 

Osa taimista on yhä laatikoissa odottamassa istutusta avomaalle. 

Saamissamme bloginkirjoitusohjeissa kysyttiin myös yhteisöllisyydestä ja naapuriavusta. Kyllä, ensimmäisen kasvihuoneen pystytyksessä apuun tuli naapuripariskunta. Se oli ihan ensiarvoista. Vaikka kasvihuone oli valmis paketti, senkään pystytys ei ollut pikkujuttu, kaukana siitä. Samat naapurit auttoivat vuosia myöhemmin sen pois kuljettamisessa, joka olikin hurja projekti. Jos kasvihuoneen olisi purkanut kuljetusta varten, sitä tuskin olisi saatu enää uudelleen kokoon, joten se kuljetettiin yöaikaan kokonaisena auton peräkärryssä ylileveänä kuljetuksena. Kuvaus siitä löytyy täältä blogista myös. 

Uuden kasvihuoneen rakentamisessa saimme apua yhdeltä ihanalta perheeltä, meille ennalta tuntemattomalta, joka tuli päiväksi apuun. Lisäksi Anu Kosonen meidän kylältä kävi kanssani lapioimassa soraa, mistä olen yhä hänelle kiitollinen. 

#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi),

Käy lukemassa myös muita rakentamisaiheisia blogipäivityksiä! Linkit tässä: 

Kasvuvyöhyke 1

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/projektia-toisen-peraan-eika-mitaan-valmista

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/06/suuntanaomavaraisuus-6-2024.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/06/muistelua-mokilla.html/

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/06/kesakuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/06/etanaeste-siruetanoille-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-6/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/rakennusprojekteja

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/helppo-ja-halpa-kasvihuone/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/06/02/kesakuu-24-rakentaminen/