Tällainen viikko

Heräsin varhain. Tiesin, että edessä on pitkä päivä, joten yritin nukkua lisää. 

Lopulta nousin. Usva leijui lammella.

Kasvillisuus peittää nyt lähes täysin näkymän yläkerrasta lammelle, samoin kasvimaalle. Kuvasin kuitenkin yhtä väliä: valkosipulit ovat jo isoja, peruna ei ehdi nostovalmiiksi juhannukseksi. 

Viikko on taas ollut touhukas.

Moni tietää, että tarkoitukseni oli päästä eroon ylenpalttisista yhdistyshommista. Olenko onnistunut? En. 

Listaanpa yhdistyksiä, joiden asioita olen tällä viikolla hoitanut:

Ikimetsän ystävät ry, Loppi-seura, Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys, Hunsalan työväenyhdistys Kajastus, Pilpalan kylät ry, Lopen Syrjä-seura, Kirjoittajayhdistys Janaki. 

Suomen Eläinsuojeluyhdistys taitaa olla ainut, joka ei tällä viikolla ole minua työllistänyt. 

Tekemiseni tuskin muita kiinnostavat, mutta minähän saan kirjoittaa mitä tahdon. 

Muun ohessa olen tietysti yrittänyt auttaa Lassia kasvimaatöissä. Säilykkeitäkin olemme tehneet, jo pelkässä etikettien teossa ja liimailussa kuluu aikaa. 

Maanantaina kirjoitin kai pari lehtijuttua, jotka liittyivät Kajastuksen tapahtumiin ja tulevaan luonnonkukkien päivään. Tiistaina kävin Kirjoittajayhdistys Janakin kokouksessa ja kirjoittajaillassa Janakkalassa. Keskiviikkona osallistuin Teams-tapahtumaan, joka liittyi Hämeen luontoon. Torstaina olin Lopen torilla esittelemässä Loppi-seuraa ja kirjoitin lehteen kotiseutumuseon asioista. Perjantai kului Karkkilassa Suuret kirjat, pienet kustantamot -kirjamessuilla ja sen jälkeen Pilpalan kyläyhdistyksen kesätorilla. 

Oli mukavaa tavata kirjamessuilla kirjabloggaaja, joka on aiemmin kirjoittanut kirjastani. Nyt hän halusi ostaa kirjan omakseen, vaikka oli siis sen jo lukenut. Mikäpä voisi ilahduttaa kirjoittajaa enemmän? 

Äänikirjan ilmestymiseen on vielä yli kuukausi. Erja Manto on sen studiossa lukenut jo keväällä, mutta vielä minun pitää malttaa mieleni ennen kuin saan sen kuulla. 

***

Tänään on Kajastuksen tapahtumia Hunsalan työväentalolla. Ensin avautuu puoliltapäivin  taidemyyntinäyttely ja neljältä alkaa Juippi & Juipin konsertti Ameriikan lauluja suomeksi. 

Huomenna menen sitten Syrjään, jossa on Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kasviretki, onhan Luonnonkukkien päivä. Sen jälkeen teemme Lopen Syrjä-seuralle uusia kotisivuja. 

Eilen oli kylätorilla ex tempore -taidenäyttely 6-vuotiaan Linan töistä, joita hän oli tehnyt Karkkilassa kuvataideleirillä. Isosisko oli samalla leirillä, muta ei tahtonut töitään esille kuten Lina. 

Kylätorilla ei suuri väenpaljous ahdista, mutta niin vain sitkeästi pidämme toria aina perjantaisin. Toiveikkaina raahaamme pöydät ja tavarat ulos, keitämme kahvit ja asetumme odottamaan. Viime viikolla pidin toria Sarin kanssa, nyt Anun. Onneksi minun ei tarvitse leipoa. Ihmiset kommentoivat lähinnä uusien perunoiden puuttumista. Eipä niitä kannata myyntiin hankkia, kun kilohinta liikkuu vielä kympeissä. Sama koskee mansikoita. Tulisi kalliiksi, kun tuotteet jäisivät käsiin. 

Ensi perjantaina ei toria ole, kun on juhannusaatto. Sitä seuraavana perjantaina on varmaan jo perunaakin. 

Kahvion lisäksi eilen oli torilla Linan ja isosiskonsa keksi- ja sämpyläpöytä. Toinen myyntipöytä oli minun. Sain myytyä yhden Tillilaukka-purkin ja yhden Ida, yhteiskoululainen -kirjan. 

***

Ensi viikosta on näillä näkymin tulossa rauhallisempi. 

Jospa viimein saisin vähän kirjoitettua uutta kirjaakin. 

Se ei ole kuukauteen edennyt. Eihän sillä mitään kiirettä olekaan, mutta olisi mukava välillä saada siihenkin keskityttyä. Ihmiset kyselevät, milloin tulee jatkoa Idan tarinaan, mutta sitä ei nyt ole syntymässä. Tämä mielessäni pyörivä sijoittuu 1960-luvun Helsinkiin.