Landepaukun viikonloppu

On taas ollut touhukas viikonloppu. 

Ollilan Hannu tuli Helsingistä auttamaan Lassia klapihommissa. 

Yhdentoista tunnin työpäivän jälkeen pahimmatkin koivupöllit olivat palasina. 

Perjantaina Hannu lähti kotiinsa samalla kun Lassi kävi ostamassa lautaa. 

Alatalomme saa viimein rännit, ja niitä varten pitää ensin rakentaa jotain, mihin ne saa kiinni. 

Kun Hannu oli lähtenyt, siskoni ja ystävättäreni tulivat puolestaan Helsingistä. He lähtivät mustikkametsään, mutta minä en päässyt mukaan, koska oli tavalliseen kesäperjantaiseen tapaan kyläyhdistyksen tori. Olin siellä myymässä meidän tuotteita, joita onkin jo kasvanut mukavasti. Herneet ja mansikkakoisot eivät valitettavasti ehtineet vielä kypsiksi. Nyt ne sitten kypsyvät ensi viikoksi, jolloin ei ole mitään toritapahtumaa. Tai siis olisihan niitä, mutta minulla on muuta menoa. 

Illalla istuimme rannassa grillailemassa. Oli hellepäivä, ja Sillankorva olisi ollut varmaan viileämpi paikka, mutta Lassi valitsi vanhan grillipaikan, en muista miksi. Ranta on päässyt kovasti pusikoitumaan, vettä tuskin näkyy. 

Aamulla piti taas säntäillä eri puolilla kasvimaita ja kasvihuoneita ja varastoja keräilemässä tuotteita. Naapurikylällä, Salonkylässä, oli markkinat. En oikein osaa olla stressaamatta, kun pitää ehtiä määräaikaan jonnekin ja tuotteita on paljon. Turhaan stressasin. Olisin voinut jättää osan tuotteista poimimatta, ei niistä juurikaan oltu kiinnostuneita. Väkeä oli niukalti. 

Lassi oli naisten kanssa mustikkametsällä sillä välin. Kotiin palattuamme keitimme perunoita, tein salaattia - ainekset olivatkin valmiiksi kerättyinä toritavaroissa - ja Lassi teki kantarellikastiketta. Kylläpä oli hyvää! 

Tänään Lassi oli aamulla Luutasuolla riistalaskennassa. Suolla rämpiminen oli aika raskasta, mutta onneksi Lassi jaksoi lähteä kanssani Järventaustan kesäkahvilaan. Siellä oli taas kiva valokuvanäyttely ja tapasimme ihmisiä. Oli myös mukavaa ajella Järventaustantietä ja katsella vanhoja taloja ja muuta maalaismaisemaa. Vaikka Syrjä sijaitsee Järventaustassa, en juurikaan tunne kylää muilta osin. 

Kotona odotti sitten valkosipulinnosto. Lassi ei jaksanut, joten minä nostin sadon. Pieni osa siitä oli  nostettu aiemmin torimyyntiä varten, mutta kovin paljon meillä ei tänä vuonna viljelyksessä ollutkaan. Näitä loppuja ei juurikaan myydä, jäävät itselle. Se oli alun perin tarkoituskin, mutta kesä on myös ollut vaikea sipulikoin takia. Ihmeen hyvin ne olivat kasvaneet kuitenkin! Työtähän sipulikoit olivat Lassille teettäneet, kun jokainen yksilö pellossa on pitänyt käsin käydä läpi ja liiskata toukat. Tämä siis tavanomaisen lannoituksen, kitkemisen, kastelun ja skeippien leikkuun lisäksi. 

Pesussa ja käsittelyssä kului useita tunteja. Onneksi oli äänikirja, kuuntelin Tommi Kinnusen Kaarnaa samalla kun siivosin valkosipuleita. Emme me aina kuori sipuleita noin paljaiksi, mutta nyt tahdoimme varmistaa nopean kuivumisen.

Välillä kävin perunamaalla leikkaamassa varsia. Rutto on taas iskenyt. Senhän se tekee joka kesä, sen tietää jo etukäteen. Sitten vain pitää leikata varret. Mukulat säilyvät kyllä maassa syksyyn. 

Tein myös pylväsmainoksen Hunsalan työväentalon Rautatieiltapäivästä ja lähetin sen painoon printattavaksi. Meidän kylällä, Hunsalassa, kulki vuosina 1911 - 1967 kapearaiteinen rautatie Hyvinkäältä Karkkilaan. Sitä muistellaan 11. päivänä elokuuta työväentalolla. Unohdin kirjoittaa ilmoituksiin, että tilaisuuden järjestää Työväenyhdistys Kajastus ry. Mutta ei sen väliä. 

Nyt väsyttää. Kiva jos jaksoit lukea tätä landepaukun elämää. Lassi kävi jo kertomassa menevänsä nukkumaan. Sanoin kirjoittavani tyhjänpäiväisyyksiä, eihän näitä lue muut kuin minun kaverini. Lassi vakuutteli, että vielä joskus saamme hakukonenäkyvyyden toimimaan. Vielä se ei ole onnistunut. Päivitykseni löytyvät kyllä Bingin kautta mutta eivät Googlen. 

Kukahan kertoisi, mistä sellainen voi johtua? 

Siis blogi toki löytyy blogin nimellä, mutta yksittäiset päivitykset eivät sen paremmin tunnisteilla kuin muillakaan hakusanoilla. Paitsi jotkut Blogit.fi:n kautta. Näin on ollut koko blogini olemassaolon ajan. Se on tylsää ja on aivan hullua, että silti jaksan tätä blogia kirjoitella. No, tämä on minulle päiväkirja, kuten tästäkin päivityksestä huomaatte. 

Eikä kommentointikaan kuulemma onnistu. Vai onnistuuko? Kokeile!