Työväentalolla tanssittiin!
Kyllä, ja nautittiin paljosta muustakin.
Lauantaina oli siis Hunsalan työväenyhdistys Kajastuksen iltamat.
Päätähtenä oli itse Seela Sella.
Hän oli ihastuttava, jaksoi esiintyä pitkään ja myös jutella ihmisten, tuttujen ja tuntemattomien kanssa sekä ennen että jälkeen esityksensä. Ihmiset olivat haltioissaan.
Näiden iltamien eteen olin Olli Ikosen kanssa tehnyt työtä koko vuoden.
Viime kesänä nimittäin oli ensimmäiset järjestämämme iltamat, joiden nimeksi olimme antaneet 111-juhla. Juhla oli talon 111-vuotisjuhla, ja väkeä tuli valtavasti. Piti heti alkaa suunnitella seuraavia.
Kahden ihmisen voimin ei tällaisia juhlia järjestetä, mutta ei meitä kyllä kaikkiaankaan kovin paljon enempää ollut. Oli Sirkka Toivonen, joka toimii rahastonhoitajana ja aivan ihanana keittiötätinä. Hän oli tietysti haalinut itselleen apujoukkoja. Marjo Viitanen osasi tarjoutua ihan itse tiskariksi ja puffettirahastajaksi, se oli upeaa.
Sitten on varapj Pentti Auvinen, joka vaimonsa ja Kati Tyystjärven kanssa huolehti makkaran- ja letunpaistosta ulkona.
Tapio Kesälahti teki valtavasti töitä lähinnä talon ylläpidon ja järjestelyjen parissa.
Sari Jokinen on toiminut Kajastuksen sihteerinä ja oli juhlan ajan keittiöhommissä hänkin.
Siinä taisivat olla kaikki.
Toki oli muutama autokuski liityntäliikenteessä: Sirkan veli ja Tapion poika Onni.
Iso kiitos heillekin!
Sitten olivat tietysti kaikki esiintyjät. Olli Ikonen vanhana Kansallisteatterin näyttelijänä tuntee tietysti valtavasti upeita ammattilaisia, joten esiintyjäkaarti oli tänäkin vuonna upea. Toki bändi oli meidän Lassin kautta, Warren Woima, ja näissä kuvissa näkyvä Kupiaisen poppoo oli minun paikalle houkuttelemani. Tai siis siten, että viulisti-isä Teemun pyytäminen jo viime vuonna oli minun ideani, ja tänä vuonna hän sitten sormensa loukattuaan otti mukaan kaksi poikaansa.
Ja miten lahjakkaita ja taitavia pojat olivatkaan!
Modernia tanssia Hunsalan työväentalolla ei varmasti ole sen 112-vuotisen elämän aikana ole ennen nähtykään.
Ja toinen poika lauloi upealla äänellä. Isän ja poikien kolmisin esittämä laulukin oli hieno!
Ihanat Kupiaiset! Teemua, kokenutta esiintyjää, kuulemma jännitti enemmän kuin koskaan.
Ja sitten lopussa oli asiaankuuluvasti tunti tanssia. Tai oikeastaan enemmänkin.
Vaivannäkömme ei siis tänäkään vuonna ollut turha. Väkeä tuli paljon, enempää ei olisi mahtunut. Puffetin tarjonta teki kauppansa ja saatiin hyvä lisä ikkunaremonttirahastoon. Kaikki esiintyjät ja työntekijät hoisivat hommansa vapaaehtoispohjalta ilman palkkaa. Toki esiintyjät saivat pottupussin ja kuoharipullon. Minäkin ehdin vetäistä ilmaisen lätyn ja palan kasvispiirakkaa.
 |
| Iltamien kaunis ja toimiva juliste oli Anitta Kainulaisen käsialaa. |
Olli ehti jo alkaa suunnitella ensivuotista. Itse olin välillä jo epäilevä, jaksanko enää.
Tällainen juhla on iso rutistus, sen ymmärtävät varmasti kaikki. Mutta sitä, miten paljon etukäteishommia tällainen vaatii, tulee harva ajatelleeksi.
Iloiset ja tyytyväiset ihmiset sekä runsas osanottajajoukko saa kuitenkin uskomaan siihen, että vaivannäkö kannattaa. Saattaa siis olla, että Kajastuksen seuraavassa kokouksessa suunnitellaan jo täyttä häkää kesän 2025 juhlia.
Mutta sitä ennen talolla järjestetään vielä rautatieiltapäivä 18.8. Hyvinkään-Karkkilan-radan historiaa muistellen sekä viikkoa sen jälkeen yhteislaulutilaisuus. Tuo 18.8. klo 15 järjestettävä rautatiemuistelo on varmasti mielenkiintoinen; Tapio Kesälahti näkee jälleen paljon vaivaa esitelläkseen mennyttä junarataa sanoin ja kuvin. Sinne on vapaa pääsy, tervetuloa mukaan!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!