Suuntana omavaraisuus elokuu 2024: Aidoista ihan muuhun

Tämän kuukausittaisen omavaraisblogin yhteisaihe on aidat.

Minulla ei ole siitä aiheesta paljoakaan sanottavaa. Meidän pihassa ei ole ainuttakaan aitaa!

Muistan, että pienenä ihailin aitoja. Niihin liittyi jotain nostalgista, hienoa. Tarkoitan siis sellaisia puuaitoja, matalia. Riukuaidat olivat ihan oma lukunsa, siis vielä hienompia. Äitini sen sijaan ei pitänyt aidoista ja ymmärrän hänen perustelunsa.

Ennen muinoin aitojen tehtävä oli lähinnä rajata eläinten laidunalueita ja erottaa piha niistä. Kulkeminen maanteillä oli yhtä veräjien availua ja sulkemista. Laitumet ovat vähentyneet, kun harvalla talolla on eläimiä ja esimerkiksi sikojen ulkolaitumia ei valitettavasti ole juuri kellään, niin kuin ennen oli.

Mutta nykyisin oikeastaan aidat ovat uudelleen tarpeen, olisivat jopa meidän pihassa. Ei nimittäin ole kiva ruokkia peuroja tai rusakoita. Luulisi, että niille riittäisi ruokaa muuallakin kuin meidän työtä vaatineilla kasvimailla. Pavut, joita kylvimme tavallista enemmän, ovat menneet kokonaan rusakoiden suuhun. Peuroja ei vielä tänä kesänä ole näkynyt.

Kukkapenkkeihinkin joskus ennen kaipasin aitoja, mutta nykyisin en paljon hoida kukkapenkkejä muutenkaan. Niiden rönsyiset reunat ja laajeneminen yli rajojen ei minua hirveästi hetkauta. Kukista kyllä pidän, mutta niitähän riittää kesällä kaikkialla, kun vain antaa niiden kasvaa.

Metsissä olen ihaillut kiviröykkiöaitoja. Ne ovat siis merkkejä vanhasta asutuksesta. Mikä valtava määrä työtä niiden rakentamisessa onkaan ollut! Myös risuista rakennetut aidat ovat kivoja, se on järkevä tapa sijoittaa risut. Pitkäikäinenhän sellainen aita ei toki ole, mutta sitä voi kasvattaa vuodesta toiseen.

Mutta mitään näistä meillä ei siis ole. Siirrettävä sähköaita on, mutta se on varastossa. Koirat eivät osanneet sitä varoa, eikä sitä sitten ollut kiva pitää.

Eniten aitaa muistuttava asia puutarhassamme on kiviportaiden metallikaide. Sen rakensivat kaksi ammattikoulussa opiskelevaa tyttöä ja olemme siihen valtavan tyytyväisiä. Toki myös talon portaissa on kaiteet, molemmin puolin taloa.

Mutta juuri enempää minulla ei ole aidoista sanottavaa. Sen sijaan ajattelin keskittyä valokuviin, kuviin puutarhamme tämänhetkisestä tilasta.

Suurin osa kasveista on jo siinä vaiheessa, että satoa voi korjata.

Kesäkurpitsaa on tullut jo paljon. Meillä on useampaa lajiketta, joista tässä kuvassa tuollainen, jolla on hauskasti ylöspäin sojottavat hedelmät. Yleensähän ne makaavat maassa. Olkikate on tarpeen.

Tämä taitaa olla kurpitsa. Erikoinen muoto!

Tuollakin on painoa varmaan jo lähemmäs kymmenen kiloa.

Perunoiden rutto tuli ehkä tavallista varhemmin.

Eilen katkoin varret ja kasasin ne syrjään.

Perunat eivät ole sinänsä rutosta moksiskaan, mutta pieniksi ne taisivat tänä vuonna jäädä.

Ei haittaa, niitä on aika paljon.

Netissä kauhistellaan ruttoa ja käsketään polttaa varret ja lehdet. Huhhuh. Ei rutosta kannata järkyttyä. Täällä Lopella sitä ainakin on kaikilla, jotka eivät käytä myrkkyjä.

Munakoisomme tuottaa vain pieniä hedelmiä. Jokin parvekelajike.

Hernettä on nyt paljon! En millään ehdi syödä niitä kaikkia.

En kuitenkaan kestä ruokahävikkiä. Vien huomenna niitä Syrjän talkooväelle. Loput varmaan avaan ja kerään pakastimeen. Pakastusta välttelen, mutta en oikein tiedä miten saisin herneet kuivattuakaan järkevästi. Jonkinlainen purkkiin säilöminen voisi olla viisasta. Ehkä pitää vielä miettiä asiaa.

Nuo ovat kyllä herkullisia, makeita sokeriherneitä, ja mukavinta olisi, jos niitä tultaisiin ostamaan.

Minulla on kyltti tienposkessa, mutta ainakaan vielä ei kukaan ole tullut pihaan vihanneksia hakemaan. Tarjolla olisi herneiden lisäksi kurkkua, tomaattia, pinaattia, salaattia, basilikaa, persiljaa, kesäkurpitsaa...

Kurkkuja on useampaa lajiketta. Avomaankurkkujen lisäksi on pitkää kurkkua, siis kasvihuonekurkkua.

Nämä eivät ole omenia, vaikka siltä näyttävät. Ai niin, omeniakin on tulossa hienosti! Mutta nämä ovat keltaisia tomaatteja. Pyysin Lassia kasvattamaan niitäkin, sillä meillä on asiakas joka ei voi syödä punaista tomaattia vaan vain keltaista. Häntä ei nyt ole näkynyt.

Nämä keltaiset ovat suuria ja makeita ja niitä on aika paljon.

Mansikkakoiso tuottaa herkullisia hedelmiä. Ne vain tuppaavat putoamaan saman tien kun kypsyvät. Putoaminen ei välttämättä haittaa, onhan niissä hyvä suojus (lyhty) päällä. Mutta kannattaisi virittää jokin keruusysteemi puskan alle.

Mansikkakoisokin on riehaantunut kasvamaan myös ulkosalla. Sen lisäksi meillä on ananaskirsikkaa, joka on melkein samanlainen. Namia molemmat.

Ai niin, chiliäkin olisi myytäväksi asti.

Vielä ei pääsato ole valmistunut, hyvä niin, mutta vähän noita pieniä punaisia Apasseja jo on.

Mikähän chililajike tämä nyt olikaan? Sugar Rush? En ole varma. Hassunnäköinen joka tapauksessa.

Viereinen kasvi on sileälehtinen persilja.

Pinaateista ja salaateista en tullut nyt ottaneeksi kuvia. Valkosipulinkuvia olisi paljonkin: ne ovat siivousvaiheessa niin mahdottoman kauniita, ettei niitä malta olla kuvaamatta. Mutta en nyt jaa niitä. Emme myy valkosipulia kuin korkeintaan muutamille.

Sen sijaan näitä muita olisi nyt tarjolla, tervetuloa vain!

Erinäisiä säilykkeitäkin on.

Punajuuret kasvavat hyvin.

Niiden nostolla ei onneksi ole kiirettä vielä aikoihin.

Porkkana- ja sipulivuodestakin tulee ilmeisesti hyvä.

Tässä siis elokuun Suuntana omavaraisuus -yhteisbloggaus, jota luotsaavat Satu Tsajut-blogista ja Korkealan Heikki. Käy lukemassa ja kommentoimassa muitakin blogeja. Linkit alla.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2024/ Puhetta aidasta, yksi puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä, vai miten se sanonta meni?

Pilkkeitä Pilpalasta

Hae tästä blogista

Suuntana omavaraisuus elokuu 2024: Aidoista ihan muuhun

Kasvuvyöhyke 1

Kasvuvyöhyke 2

Kasvuvyöhyke 3

Kasvuvyöhyke 7

Kommentit

Lähetä kommentti