Palasin Työväen Akatemiasta selässäni reppu täynnä kirjoja ja henkinen reppu täynnä elämyksiä, ajatuksia, intoa, lämpöä ja tietoa. Nelipäiväinen kirjoittajakurssi osanottajineen oli kokemus, joka ei unohdu.
Saimme itkeä ja nauraa, keskustella ja kuunnella, oppia ja onnistua.
Me kaikki onnistuimme. Opettajamme Taija Tuominen osasi kokeneesti valaa kaikkiin itseluottamusta ja innostusta. Vähintään yhtä lailla sitä saimme toisiltamme.
 |
| Työväen Akatemia sijaitsee hienossa jugendmiljöössä Kauniaisissa. Sanon miljöössä siksi, että siihen kuuluu olennaisesti rakennusten lisäksi puutarha. Siitä enemmän toisessa blogipäivityksessä. |
Meitä oli vain kuusi. Pieni ryhmä oli meidän etumme; kaikki pääsivät ääneen ja kaikki saivat henkilökohtaista huomiota teksteilleen, suunnitelmilleen ja ajatuksilleen.
Yllätysohjelmana oli myös minun äänikirjani julkistamisjuhla. Tietysti olin etukäteen tiennyt, että kirja ilmestyy juuri 7. elokuuta, mutta en ollut ajatellut pitää sille mitään julkkareita. Nyt yllättäen sitten pidinkin pienen aamutuokion kirjan tiimoilta, tarjosin vähän herkkuja ja kuuntelimme pitkän pätkän Lähteen rannalle elämää Erja Manton lukemana.
 |
| Julius Ailion tuhkat ovat tuon reliefin takana hyllyllä. Hieno hautamuistomerkki! |
Majoituin Työväen Akatemian hotellissa ja sain siis pienen hotelliloman samalla kun nautin elämyksistä kirjojen ja kirjoittamisen parissa. Saimme aina yötehtävän ja lisäksi paljon luettavaa, joten illat eivät todellakaan käyneet pitkiksi. Tein pitkiä kävelylenkkejä tuohon minulle ennalta melko vieraaseen ympäristöön, ja yhtenä iltana kävin Helsingissä muun muassa äitini haudalla. Yllätyksekseni Työväen Akatemian puutarhassa oli merkittävä hauta sielläkin. Olin juuri käynyt laskemassa kukat Lopen kirkonmäellä Sakari Pälsin haudalla, nyt edessäni oli toisen loppilaissyntyisen suurmiehen, Julius Ailion hauta. En ollut tiennyt tai muistanut, että hän oli merkittävä myös Työväen Akatemian synnylle ja oli sen johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja.
Julius Ailio, syntyjään Ax, eli vuosina 1872 - 1933 ja oli arkeologi ja sosialidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri. Hän myös julkaisi runsaasti, loppilaisittain kiinnostavia ovat tietysti hänen tutkielmansa loppilaisista asumuksista ja maanviljelyksestä ja kalastuksesta Lopella. Niistä Loppi-seuralla on uusiopainoksia yhä myynnissä.
Yhtenä iltapäivänä saimme myös opastetun kierroksen akatemian puutarhassa. Se oli niin mielenkiintoinen, että teen siitä oman postauksensa, kunhan ehdin.
Nyt on tartuttava jälkikäteistehtävään. Kirjoitan suunnitelmaluonnoksen tulevalle kirjalleni.
Kiitos, Taija Tuominen ja ihanat kurssilaiset! Onneksi yhteytemme säilyy!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!