Akatemian puutarhassa

On kulunut jo lähes kuukausi siitä, kun sain nauttia Työväen Akatemiasta, sen rauhasta ja puutarhasta sekä maanmainiosta kurssista, jossa minä ja viisi muuta opiskelimme Taija Tuomisen innostavassa ohjauksessa. Lupasin kirjoittaa blogiin puutarhakierroksesta, jonka saimme, mutta nyt vasta ehdin. 

Työväen Akatemia on vuonna 1924 perustettu yleissivistävää ja yliopiston perusopetusta tarjoava kansanopisto Kauniaisissa. Ihmeen vähän se itsestään on ääntä pitänyt - edes kauniaislaiset eivät kuulemma välttämättä edes tiedä sen olemassaolosta saati toiminnasta, ja aniharva on edes kuullut, että siellä on myös hotelli. Nytkin olin hotellin ainut asukas! 

Kyseessä on siis hotelli, josta kukaan ei tiedä. Opiskelija-asuntola on vielä erikseen. 

Työväen Akatemia sijaitsee kuuden hehtaarin puistotontilla, ja se mikä on ihmeellistä ja hienoa on, että puutarha todellakin on säilynyt ja sitä hoitaa peräti palkattu puutarhuri. Juuri puutarhurin opastuksella pääsimme sukeltamaan syvemmälle kasvillisuuteen ja historiaan. 

Akatemian nettisivut eivät nimittäin juurikaan auta sitä, joka näistä asioista on kiinnostunut. Yksi vanha PDF puutarha-asioista sinne on linkitetty, ja siitä sain tiedon, että alueella on noin 200 eri puu- ja pensaslajia. Historiasta olisi videoitu luento, mutta sitä en jaksa katsoa, vaikka yritin. Tuskin kukaan muukaan on jaksanut. Miksei tietoja ole voitu edes vähän referoida suoraan sivuille? 

Toiminnan sydämenä on Carl Lindahlin piirtämä jugendtyylinen päärakennus. Talo valmistui 1920 ja se oli oli asfalttitehtailija Pelanderin koti. Rata oli vastikään valmistunut ”tänne maalle”. Maata oli talolla tuolloin 9 hehtaaria. Pelander kuoli 921 ja jälkipolvi möi sen bulvaanin avulla. Kauniaisten väki ei olisi tahtonut työväenaatetta tänne, vaikka kyse oli sivistysaatteesta.

Akatemian toiminta alkoi vuonna 1924. Wikipedia kertoo (vaikkeivät Akatemian omat sivut kerrokaan): "Opiston perustivat vuonna 1924 Väinö Voionmaa ja joukko muita akateemisesti koulutettuja sosialidemokraatteja. Voionmaa toimi akatemian esimiehenä eli johtokunnan puheenjohtajana 1933–1947. Työväen Akatemian suunnittelu alkoi 1921 ja suunnitelmien toteuttamiseksi perustettiin kannatusyhdistys, jossa merkittävä osa oli Työväen Sivistysliitolla. Esikuvina olivat englantilaiset ja ruotsalaiset kansankorkeakoulut. Työläisnuorisolle haluttiin isänmaallis-kristillisten, talonpoikaisten kansanopistojen vastapainoksi tarkoitettu oppilaitos. Tiloja haettiin pääkaupunkiseudun tuntumasta, mutta ostoyritykset kariutuivat usein poliittisista syistä, kun myyjille selvisi, että ostajat olivat sosialisteja. Ehdolla olivat muun muassa Tuusulan Vanhankylän kartano, Tuusulan reservikasarmi, Kytäjän kartano Hyvinkäällä, vapaaherra Willy von Bonsdorffin huvila Pukinmäen pysäkin lähellä, Viikin kartano ja Kellokosken kartano Mäntsälässä.

Lopuksi kannatusyhdistys sai ostettua Kauniaisista Villa Pelanderin rakennusmestari Koskivirralta, joka oli ostanut sen Pelanderin perikunnalta sijoitusmielessä. Kauppahinta oli 510 000 markkaa, eli nykyrahassa noin 170 000 euroa. Suurehko summa saatiin kokoon osakepääomalla, kansanopistojen valtionavulla ja tupakkatehdas Rettigin 200 000 markan lahjoituksen avulla."

- Tämä oli ihan hillitön paikka keskellä ei-mitään. Oli kaivo ja vesijohdot. Tuossa oli kanala ja talonmiehen talo. 

- Enää täällä eivät opiskelijat juuri asu. Lähinnä he ovat pääkaupunkiseutulaisia ja tulevat päiväseltään opiskelemaan.

Puutarhuri Antti Autio on jo eläkeiässä, mutta jatkaa yhä Työväen Akatemian puutarhurina. Hän jaksoi kierrättää meitä pitkään ja kertoa paljon sekä kasveista, puutarhasuunnitelmista ja -suunnittelijoista sekä alueen historiasta. Kirjoitin paljon ylös, mutta kirjoitan tähän vain osan siitä kaikesta. 

Huvimaja sijaitsee korkealla mäellä. Se on alkuperäinen ja olennainen osa Lindahlin alkuperäisiä suunnitelmia. Arkkitehti Lindahl piti huviloista.

Julius Ailion hauta sijaitsee puutarhassa. Se oli itselleni yllätys. Julius Ailio (alun perin Ax) on yksi kotikuntani Lopen suurmiehistä. Hän syntyi vuonna 1872 Lopella ja kuoli Helsingissä 1933 ja oli arkeologi ja sosiaalidemokraattinen poliitikko. Hän oli Muinaistieteellisen toimikunnan Museoviraston esihistoriallisen osaston johtaja viime vuosisatojen vaihteessa ja on kirjoittanut paljon historiallisia teoksia. Eripainoksia hänen tutkielmistaan loppilaisesta kalastuksesta ja maanviljelyksestä on yhä myynnissä Loppi-seuralla, jonka sihteeri olen. 

Julius Ailion haudalla on roomalaisin numeroin vuosi 1933 sekä teksti ”Ihmisyys. Yhteiskunta.” 

Kolmen sepän patsaan originaalit kipsiveistokset Akatemian kirjastossa ovat vaikuttava näky. Ne ansaitsisivat tosin näyttävämmän ja näkyvämmänkin paikan. 

- On etuoikeus olla tällaisessa paikassa töissä, sanoo puutarhuri Antti Autio. - Olen töissä lumen sulamisesta lokakuun loppuun, talvet olen lomalla. Tässä täytyy taiteilla sillä rajalla, onko tämä viehättävä, en tahdo hoitaa liikaa. Auttaa kun tietää historiaa ja taustaa.

- Suurin osa tästä työstä on ylläpitoa. Olen tyytyväinen noihin demareihin siinä, että eivät koskaan ole valittaneet kasvien hoidon vievän liikaa rahaa. Pitkämielisiä ovat. 

Opiskelijat hoitivat puutarhaa ja kasvimaita aina 1960-luvulle asti. Enää sellainen talkootyö ei onnistuisi.

”Opiskelijoita on noin 300 vuodessa, mutta minun aikanani on ollut yksi opiskelija, joka on ollut puutarhasta tai sen hoidosta kiinnostunut”, Antti Autio sanoo.

Hyötyviljely ja katto- ja laatikkoviljely ovat nousussa myös opiskelijoiden keskuudessa – muun muassa Aalto-yliopistossa -  ja se on hienoa, mutta täällä sellaista innostusta ei ole vielä näkynyt.

Puutarhan hyötykasvimaa sijaitsee syrjemmällä. Se on tällä hetkellä surullisessa kunnossa. Autio kertoo Kauniaisten kaupungin pilanneen sen kaivuutöillään. Nyt 90 omenapuuta on istutettu uudelleen. Autio kertoo löytäneensä kaikki vanhat, siinä olleet omenalajikkeet takaisin. 

Päärakennuksen edessä on suihkulähde ympäröivine kasvipenkkeineen. Ongelmana on jää, joka siinä viihtyy talvella ja joka tappaa monet kasvit.

- Tällainen puoliympyrä + vesiaihe on nykyisin harvinainen. Talvi rajoittaa vesiaiheita Suomessa.

Autio on istuttanut puutarhaan sellaisia kasveja, joita Pelanderkin olisi voinut istuttaa. Hän kertoo keräilevänsä vanhoja lajikkeita.

”Minä en ole edistysmielinen”, Autio sanoo.