Omavaraisbloggareiden syyskuun yhteispäivityksen aihe on ihan valtavan laaja! Ohjeissa kysytään ihan vaikka mitä. Vaikkei kysyttäisikään, en ehtisi paljon paneutua kirjoittamiseen juuri nyt. Satsaan siis tälläkin kertaa kuviin.
Aika on mennyt hurjan tiiviisti keväästä asti viljelyhommissa ja myös satoa myydessä. En ole juurikaan muuta ehtinyt. Keväällä aloin kirjoittaa uutta kirjaa, mutta kesällä kirjoittamiselle ei ole jäänyt aikaa. Viime talvena viimeistelemäni äänikirja Lähteen rannalla elämä ilmestyi tämän kuun alussa ja sen vastaanotto on ollut ihastuttava ja innostava sekä Storytelissa, Bookbeatissa että Nextoryssa. Sopimus jatko-osasta tehtiin jo, ja sitä olisi nyt alettava kirjoittaa. Joudun siis sysäämään taka-alalle tuon jo keväällä aloittamani toisen kirjaprojektin.
Ensin on kuitenkin vielä yksi tilapäivärutistus: Lähiruokapäivä 7. syyskuuta eli ensi lauantaina. Pienimuotoisempia tilavierailuja on ollut tällä viikolla jo kaksi.
Tänään vietettiin Suomen luonnon päivää, ja siihen liittyen Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys teki retken meidän kylällä sijaitsevaan Blue Forestiin. Se on Von Hertzen Brothersien nimikkometsä, Luonnonperintösäätiön suojelumetsä. Itse en edes ehtinyt mukaan retkelle, kun piti järjestellä retkeläisille piirakkakestejä täällä Solstrandissa. Mutta metsäretki oli kuulemma ollut hyvin antoisa.
Niin oli luonnonsuojeluväen vierailukin. Tarjolla oli kantarellipiirakkaa ja salaattia, mustikkapiirakkaa ja kahvia ja teetä. Lisäksi tietysti jutustelua, tutustumista ja tuotteiden ostoa. Moni osti myös kirjojani, mikä tietysti ilahdutti minua erityisesti.
Toissapäivänä meillä oli vähän vastaavanlainen vierailu, silloin kävijöinä oli valkosipuliväki Helsingistä. Heille olisi ollut tarjolla myös piirakkakahvit, mutta kaikki valitsivat täyden aterian peura- tai kasviskeittoineen ja jälkiruokakahveineen.
Muuten päivät täyttyvät sadonkorjuusta. Sieniä, marjoja, oman tilan satoa. Huh! Pakko ne vain on hoitaa, sadonkorjuuta ei voi sysätä tuonnemmaksi.
On erinomainen satovuosi lähes kaiken suhteen. Pihlajanmarjojakin on valtavasti, ja Lassi haluaa hyödyntää sen nyt ja saada varastoon mahdollisimman paljon pihlajanmarjaa, sillä tulevat vuodet voivat hyvinkin olla taas toisenlaisia. Teemme pihlajanmarjoista "Pohjolan kapriksia".
Paprikoista on harvoin tullut niin hyvä sato kuin tänä vuonna. Ne ovat suuria ja ihania!
Chilejä meillä on neljää lajiketta. Niiden pääsato on vielä tuloillaan.
Olen ollut viikoittain Pilpalan kylätorilla ja lisäksi muutamien muiden kylien toreilla.
Tässä kuvassa olemme Vihtijärvellä.
Ja sitten on ne sienet! Erityisesti kantarelleja on valtavasti, kuten kaikki varmaan tietävät.
Tomaatit kasvavat myös hyvin. Meillä on monenvärisiä ja -kokoisia. Lassin kasvihuone tuottaa hyvin.
Ja herneet! Ah! Kerrankin olen saanut syödä herneitä ihan rajattomasti, niin paljon kuin vain jaksan. Ja sitä kesti ihmeen pitkään, lähes kuukauden ajan.
Entäs kurkut sitten! Kurkkusalaattia on tehty hyllytolkulla ja hapankurkkuja saavikaupalla.
Vielä voisin mainita ainakin mansikkakoisot. Ananaskirsikat eivät ole vielä kypsiä, mutta mansikkakoisoja saan poimia päivittäin. Myös luffista eli pesusienikurkuista on tulossa mainio sato.
Tämä nyt on ihan silkkaa suitsutusta (ja valitusta työn määrästä). Entä ne epäonnistumiset, kai niitäkin on ollut? No, rusakot söivät kaikki pavut ja suurimman osan tilleistä. Mutta sitä kai ei olisi voinut mitenkään estää. Onneksi eivät ole muuta syöneet.
Ai niin, myös juuressato on erinomainen. Porkkanat ja punajuuret ovat suuria ja meheviä. Perunat sentään ovat pieniä, kun rutto tuli varhain. Salaattia on tullut hyvin.
Näin siis tänä vuonna. Emme tiedä, miten paljon jaksamme viljellä ensi vuonna, tuskin näin paljon. Ai niin, ne valkosipulit. Niitä ei myyntiin asti ole juuri riittänyt. Laitoimme niitä maahan vain vähän, ja sato oli heikko. Voisiko siis sanoa, että tämä vuosi on valkosipulin osalta ollut katovuosi?
En siis kirjoita nyt mitään maanparannuksesta, ja käsittelemättä jäi myös kysymys siitä, mitä olisimme voineet tehdä toisin. Käypä lukemassa muiden omavaraisbloggarien tekstejä, ehkä he ovat osanneet kirjoittaa annetusta aiheesta. Joukkoamme siis luotsaa edelleen Satu Tsajut-blogista apunaan Korkealan Heikki. Tässä alla on suorat linkit muiden päivityksiin. Muistathan, että me kaikki ilahdumme kommenteista!
Onpa teillä paljon kaikkea! Ihailtava sato.
VastaaPoistaRiikka / Villa Varmo
Mukava, että saatte ryhmiä käymään puutarhassanne. Meillä jää Lähiruoka päivä tänä kesänä väliin, kun sato on niin paljon myöhässä...
VastaaPoista