Eilen oli Karkkilassa Köyri-tapahtuma. Viime syksynä ensimmäistä kertaa vietetyn Köyrin on ideoinut ja pitkälti järjestänytkin Karkkilassa asuva valokuvaaja Nelli Palomäki.
Mainio idea ja toteutus! Päivään mahtui monenlaista kulttuuritarjontaa. Itse en vain päässyt niistä paljon nauttimaan, sillä olin markkinatorilla tilamme tuotteiden kanssa. Köyrihän järjestetään vanhan ruukkialueella, jossa on ennen sijainnut viikoittainen torikin - siis ainakin 1800-luvun lopussa - joten sadonkorjuuaiheinen torialue liittyy teemaan ilman muuta. Torialue oli suunniteltu Tehtaan hotellin puistoon, mutta aamulla satoi, ja pääsin pöytineni Tehtaan hotellin aulaan.
Sää oli hyvin vaihteleva, ja osa myyjistä ja muista esittelijöistä sinnitteli ulkotiloissa, kaikki kunnia heille. Välillä paistoi aurinkokin ja oli oikein mukava syyspäivä. Ruukkialuehan on hieno ja tosi kaunis.
Ruukkimuseon taidenäyttelyitä pääsin sentään katsomaan, kun olin neljältä purkanut pöytäni. Sielu-tilassakin sain pistäydyttyä. Ruukkimuseon Huitti-huoneessa oli Ilmari Huitin näyttely ja muissa yläkerran saleissa Jukka Salmen taidetta. Molemmat olivat mielenkiintoisia. Huitin Kaarle-isän kotikulmilta -näyttelyn teoksethan kuvaavat tätä meidän kylää, Hunsalaa.
Näyttelytiloista löysimme Anne Virtasen, ja Lassi sai hyviä ohjeita selkäjuminsa parantamiseen. Juttelimme myös muun muassa vanhojen talojen ovien väreistä. Ulos tullessamme taivaalla oli upea näky: hanhiparvia tuli ja tuli, hanhia oli varmaan tuhat tai yli. Yritin kuvata niitä, mutta eiväthän ne tuossa kunnolla näy. Yrittäkää nyt kuitenkin tihrustaa taivasta, siellä ne lentävät.
Tapasimme myös Venlan, joka on etsinyt meidän kyliltä perheelleen kotia, ja kuulimme hänen muuttaneen juuri Karkkilaan. Siis Karkkilasta oli löytynyt talo, kun ei Hunsalasta tai Pilpalasta mitään löytynyt. Venlan pieni lapsi jakeli meille äitinsä sylistä valloittavia hymyjä.
Myyntipaikalla tapasin myös useita vanhoja tuttuja ja tutustuin muutamiin uusiin. Purkit tekivät kivasti kauppansa, kirjoista ei nyt oltu kiinnostuneita. Tai kyllähän niistä keskustelua syntyi, aika monella karkkilalaisella romaanit jo ovat. Uusi versio Lähteen rannalla elämä -kirjasta oli vain näytteillä, sitä en itse myy. Sen voi ostaa netistä tai kuunnella äänikirjana.
Kurpitsa jäi Tehtaan hotellille ja päässee keittoihin ja hilloihin talven mittaan. Se painoi lähes 10 kiloa, joten aika monta lautasellista keittoa siitä saa. Itsekin söin lounaaksi Tehtaan hotellin hyvää kurpitsakeittoa.
Päivä oli hyvähenkinen ja mukava. Jos työlleen asettaisi jonkin tuntihinnan, tällainen ei olisi mitenkään kannattavaa, mutta nämä täytyy ottaa hauskana ajanvietteenä. On mukavaa, kun pöydän ääreen tulee vakioasiakkaita tai muita sellaisia, jotka ovat ostaneet tuotteita aiemminkin ja haluavat niitä lisää.
Saattaa kuitenkin olla, että ensi vuonna keskityn kulttuuritarjontaan eikä myyntituotteita tule.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!