Suuntana omavaraisuus lokakuu 2024: Syystyöt ja ajansäästö


Lokakuun yhteisaihe omavaraistelubloggareilla on ajan säästäminen. 
Hyvin keksitty aihe, mutta eipä minulla oikein ole siihen mitään sanomista. Ehkä on niin, että säästän kaikkea ihan suunnittelematta ja jatkuvasti: aikaa ja vaivoja, rahaa ja energiaa, vettä ja raaka-aineita. Ruokaa en voi sanoa säästäväni: sitä syön runsaasti! No, hävikkiä säästän siinäkin, eli kompostiin saati roskiin ei meillä ruokaa yleensä koskaan mene. 

Aikaa säästän ihan laiskuuttani. En tee asioita, jotka ovat turhia. Meillä on kukkapenkkejä, mutta en erityisesti hoida niitä. Ne kukat menestyvät, jotka menestyvät (paitsi haitalliset vieraslajit, ne pyrin kitkemään). Kukkamaiden reunojen ei tarvitse olla suoria, rikkaruohojakin saa näkyä. Kukkineet varret saavat syksyllä jäädä lehtien kanssa törröttämään talveksi - useimmat kasvit ovat sillä tavoin tyytyväisempiäkin kuin jos ne leikattaisiin. 

Lehtiä en tietenkään haravoi paitsi hiekkateiltä. (Asfalttia meillä ei ole.) Nurmikoille ja kasvimaille lehdet saavat ilman muuta jäädä. Jos niitä keväällä on vielä suurissa määrin näkyvissä, harkitsen, annanko olla vai haravoinko osan pois. 
  • Osa kysymyksistä koski ajankäyttöä juuri nyt. Mitä huomioin ja miten valmistaudun talven tuloon pihalla ja rakennuksissa? Mitkä ovat tärkeimmät syystyöt omavaraistelevassa elämässä?

No, syksy on tietysti sadonkorjuun aikaa. Kunhan kevät ja kesä on hoidettu asianmukaisesti, syksyllä on kiire korjata satoa. Eikä riitä, että sen korjaa, se pitää myös säilöä tavalla tai toisella. Helpointa on juuresten kanssa, kunhan on kellari. Kellari pitää vain muistaa jäähdyttää.

Olen epävarma, jaksanko enää viedä daalioitakaan sisätiloihin talvehtimaan. Ellen sitä tee, ne tuhoutuvat. Se ei välttämättä ole iso menetys, vaikka daalianmukuloita on paljon.

Ja tietysti kaikki vettä sisältävät astiat ulkona pitää muistaa tyhjentää ennen pakkasia. 

Syksystä pitäisi myös nauttia. Eilisiltana päätimme istahtaa pöydän ääreen pitkästä aikaa. Ensi ajatus oli, ettei meillä ole mitään "napoa", siis iltanaposteltavaa. Tomaatit ja omenat eivät ihan riitä. Mutta kun kaivelimme vähän kaappeja ja mielikuvitusta, saimme pöytään tarjolle yhtä ja toista. Tomaatin, omenanlohkojen ja kurkunviipaleiden lisäksi oli myslileipää, juustoa, homejuustoa, basilikaa, säilöttyjä tatteja, säilöttyjä pihlajanmarjoja eli "Pohjolan kapriksia", säilöttyjä valkosipulinnuppuja ja Kaarinan tuomaa savumuikkusäilykettä.  

Keskustelimme kuluneesta vuodesta ja tulevaisuudesta. Vuosi on ollut aivan älyttömän kiireinen. Emme tahdo elää elämäämme näin! "Kyntää, kylvää, korjata kokoon, levätä vihdoin rauhassa raatamisesta..." No, tuskinpa Eino Leino oikeasti viljelyhommissa raatoi. 

Niin minäkin olen eniten käyttänyt aikaa kirjoittamiseen. Tulosta on tullut yhden äänikirjan ja yhden printtikirjan verran, jatko-osa on melko pitkällä kohti julkaisua. Mutta siinä ohessa on pitänyt autella Lassia kasvimaalla ja nyt syksyllä sitten kaiken maailman soseitten ja hillojen teossa. 
Viimeisimpänä urakkana on ollut chilien säilöntä, ja se jatkuu yhä. Mitä niillä kaikilla sitten tekee? 

Ensi vuonna emme aio ahertaa näin. Kasvatamme lähinnä sen verran kuin jaksamme syödä. Valkosipulia emme laita nyt syksyllä maahan lainkaan. 

Totesimme, että koko kesänä emme ole kertaakaan käyneet melomassa. Emme myöskään ole kertaakaan käyneet patikoimassa tai edes piipahtamassa suojelualueilla. Reissut ovat rajoittuneet lähinnä minun kahteen, sinänsä ihanaan reissuun Helsinkiin ja Kauniaisiin. 

Tämän on muututtava. 

Ensi kesänä yritämme nauttia kesästä! Tilapäiviä emme enää järjestä ainakaan entisessä mitassa; jos tilausporukoita tulee, saa tulla. Järjestöhommat olen karsinut minimiin: olemme edelleen mukana Hunsalan työväentalon ja Syrjä-seuran toiminnassa ja niiden tapahtumia olemme varmasti järjestämässä. Moni muu juttu saa jäädä. 

Tietysti on osattava keksiä tilalle jotain muuta. Eiköhän se vielä onnistu. 

Tämä sekava sepustus oli oma panokseni tämän kuukauden Suuntana omavaraisuus -sarjaan. Sarjassa joukko omavaraisuutta arvostavia bloggareita kirjoittaa kuukausittain yhteisessä sovitusta aiheesta. Käytännössä aiheet alustaa ihanan jaksavainen Satu Tsajut-blogista. Auttamassa on kuulemma myös Korkealan Heikki. 

Ideana on, että ihmiset kävisivät lukemassa mahdollisimman monia näistä samasta aiheesta kirjoitettuja blogeja. Tässä alla niihin on suorat linkit. On myös aina mukavaa, jos niihin jättää jonkin kommentin. Tähän minunkin blogiini saa mielellään jättää terveisiä tai muita kommentteja, vaikka se kuulemma joskus on hankalaa. Mutta jos kirjoitat anonyyminä, sen pitäisi onnistua. Laita sitten halutessasi tekstin perään nimesi. 

Tässä siis listaus: 

Kommentit