Yksi syksyn ihanuuksista ovat värit.
En malta olla kuvaamatta niitä.
Tänä syksynä on ollut upea ruska.
Nyt se alkaa olla vähän mennyttä, lehdet ovat valtaosaltaan varisseet.
Päivät ovat melko harmaita, illat pimeitä.
Mutta harmaakin on hieno väri, ja pimeys on etuoikeus!
Helsinkiläisiltä se etuoikeus lähestulkoon puuttuu.
Helsinkiläisvieraita meillä on käynyt nyt molempina edellisviikonloppuina.
Ymmärrän kyllä senkin, että he haluavat lähteä kotiin valoisaan aikaan, pimeässä autoilu on ikävää.
Lassikin sanoi eilisiltana treeneistä palattuaan, ettei tahdo enää ikinä ajaa pimeällä.
Sehän ei siis tarkoita oikeasti pimeässä ajamista, onhan autoissa valot ja kaduilla ja useimmilla teilläkin on. Niiden välke juuri tekee ajamisen ikäväksi, pahimmillaan ne aiheuttavat auroja ja päänsärkyä. Mutta ilman keinovaloja ei voisi ajaa autoa ollenkaan.
Omenia on nyt riittänyt ja riittää yhä, vaikka aika moni niitä on poiminut mukaansa.
Toissapäivänä nostimme porkkanat, perunat ja punajuuret.
Perunat jäivät pieniksi, porkkanoissa on paljon haljenneita (ilmeisesti booria puuttuu),
mutta punajuuret ovat suuria ja komeita.
Kehitimme uuden hillon mustamarja-aroniasta ja chilistä. Kylläpä tulikin hyvää!
Kaarina halusi yhden luffan. Niitä riittää. Vähän saavat vielä kypsyä, toivottavasti siitä Kaarinan luffasta kuitenkin tulee ihan hyvä pesusieni.
Kasvihuoneesta löytyy vielä onneksi muutakin kuin luffia.
***
Tällaisen blogipäivityksen prokrastinaatio sai tällä kertaa aikaan.
Tämä päivä kun on omistettu kirjan muokkaukselle. Kun edessä on jotenkin hankala vaihe, moni muu tehtävä tuntuu houkuttelevammalta. Yksi keino saada itsensä tarttumaan toimeen on lukea arviointeja Lähteen rannalla elämä -romaanista. Ehkä auttaa, kun lukee tarpeeksi monta jatko-osapyyntöä.
Uuden nimenkin jo Lähde-sarjan 2-osalle keksin, viimein.
Saapa nähdä, pysyykö se.
Mutta ensin se siis pitäisi kirjoittaa loppuun.
Ensi syksynä pitää tulla kyllä ostamaan satoa.
VastaaPoistaEnsi syksynä? Miksei tänä syksynä? Ensi syksystä ei osaa vielä sanoa mitään.
Poista