Hepskukkuu!
Kuten tiedätte, pyrin aina keksimään nämä kalenteriluukkukysymykset niin, että niihin on jokaisella mahdollisuus miettiä vastausta ja arvata, joskus tietääkin. Tarkoitus ei ole, että ensimmäinen tietää ja muut peesaavat, tai muut jättävät arvaamatta, kun vastaus on jo tullut. Monesti kysymykset ovat arviointia, omaa keksimistä tai joskus jopa omia mielipiteitä. (Esimerkiksi eilen kukaan ei oikeasti voinut tietää, mikä lintu kuusen latvassa oli. Piti siis arvata, mutta jonkinlainen lintutietämys kuitenkin saattoi auttaa arvaamisessa.)
Tänään kysymys koskee yllätys-yllätys Hyvinkäätä. Mutta ei Hyvinkään kaupunkia eikä ihan vielä Hyvinkään kauppalaakaan. Ollaan nimittäin vuodessa 1923, ja Hyvinkäästä tuli kauppala vasta 1926.
Kymmenvuotias Iita pääsee vihdoin matkalle, josta hän on haaveillut pitkään. Junalla Hyvinkäälle! Kyse on tietysti kirjasta Lähteen rannalla elämä.
Päivän kysymys:
Mikä oli Iitalle suurin elämys hänen ensimmäisellä Hyvinkään-matkallaan?
Kuten ymmärrätte, kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Mistä sitten voit ollenkaan tietää, mitä vastata? Vaihtoehtoja on useita:
1. Jos olet lukenut tai kuunnellut kirjan Lähteen rannalla elämä (sen laajennetun version), saatat muistaa kyseisen kohdan ja vastata sen perusteella. Tuskin muistat kaikkea, mutta voit nimetä asian, joka itsellesi jäi siitä reissukuvauksesta mieleen. Todennäköisesti se on sitten ollut Iitallekin merkityksellinen asia.
2. Jos sinulla on kirja hyllyssäsi, voit tietysti katsoa sieltä. Tai jos sinulla on kuunteluaikaa äänikirjapalvelussa, voit kuunnella kyseisen kohdan. Löytyy marraskuulta.
3. Jos et ole kuunnellut etkä lukenut sitä vielä eikä sinulla ole kuunteluaikaa, ei mitään hätää! Voit kuunnella sen kokeilujaksolla täysin ilmaiseksi. (Bookbeat, Storytel, Nextory)
4. Voit mennä kirjastoon ja lainata kirjan. Tai katsoa siellä kyseisen kohdan. Ongelma tietysti on, että valtaosa näistä kirjoista on tätä nykyä kirjastoista lainassa (katsoin Finnasta). Kaikkiin kirjastoihin sitä ei ole edes tilattu, mutta kysy.
5. Tai sitten voit vain keksiä! Eläydy kymmenvuotiaaseen Iitaan, joka lähtee vuonna 1923 Pikkupässin kyydillä Hunsalasta Hyvinkäälle. Mitä hän kokee ja näkee? Mikä on hänelle vaikuttavin elämys kyseisenä päivänä?
6. Tai tietäisiköhän joku kaveri? Tässä pelissä saa myös kilauttaa kaverille!
Odotan innokkaana vastauksia. Parhaasta tai parhaista vastauksista saa täyden pisteen. Pisteistä päätän itsevaltaisesti minä, mutta niin, että kaikki kuitenkin saavat vähintään plussan. Siis: vastasitpa ihan mitä tahansa, pistetilisi karttuu kuitenkin!
PS: Päivän kuva ei liity millään tavalla Hyvinkääseen tai tähän kysymykseen. Se vain on minua puhutteleva kuva ja voisi olla vuodelta 1923. Kuva on Sakari Pälsin Fallesmannin Arvo -kirjasta ja sen on piirtänyt Erkki Tanttu.
Yleisesti ottaen Iitaa ihmetytti talojen, kauppojen ja ihmisten suuri määrä ja se, että ihmisillä tuntui olevan kova kiire. Tässä suhteessa mikään ei siis ole muuttunut. Suurinta hämmästystä herätti kuitenkin autot. Niitä näkyi useampi. Tarkkana tyttönä Iita kiinnitti huomiota myös niiden merkkeihin. Amerikkalaisia Fordeja ja Chevroletteja oli eniten. Mutta näkyipä yksi loistelias Studebaker ja Mannesmann Mulag kuorma-auto. Olisiko ollut viemässä tai hakemassa tavaraa villatehtaalta. Olli K
VastaaPoistaNyt tapahtui nolo unohdus. Näkyihän katukuvassa myös yksi saksalainen Fahrzeugfabrich Eisenachin valmistama Dixi merkkinen auto. Samainen tehdas oli aiemmin valmistanut Wartburg merkkisiä autoja. Wartburgin nimen Iita olisi kenties tunnistanutkin, koska oli koulussa kuullut Wartburgin linnasta. (Wartburg automerkki tuli myöhemmin uudelleen käyttöön Itä-Saksassa ja tunnettiin Suomessakin hyvin tuttavallisesti Warre nimellä. Nimen mainetta ylläpitää nykyisin suosittu kantahämäläinen orkesteri, jonka lonkerot ulottuvat myös Iitan kotiseudulle Pilpalaan. Näin sitä ympäri käydään ja yhteen tullaan) Olli K
VastaaPoistaVarmaan jo junakyyti oli Iitasta jännää. Ja kauppojen runsaat tavarat.
VastaaPoistaKirjan olen kuunnellut, mutta enhän muista ihmetyksen aiheita...Varmaan paljon uutta ja ihmeellistä suuresta maailmasta Iitalke löytyi, Olli antoi Aila tyhjentävä vastauksen.
VastaaPoistaOlen lukenut kirjat, mutta Olli jo kertoikin kaiken Iitan reissusta. Ite tuota junaa sain ihmetellä ihan pienestä asti, käytiin joskus kartanon asemalla sitä ihmettelemässä, kyydissäkin ollut. Koulumatkalla se tuprusi vastaan ja aina ajallaan. Usein tiesi myöhästyvänsä aamuhartaudesta koulussa kun oli vasta padon tien kohdalla junan tullessa asemalle. Pelottikohan iitaa vähän kun rata kulki niin lähellä järven rantaa, Ainakin suurien, avarien peltojen halki oli kiva matkustaa ja jännittää, millaista siellä kaupungissa oikein on verrattuna Iitan kotimaisemiin. Uteliaana lapsena Iita varmasti ahmi kaiken näkemän ja kokemansa muistiin iloisena ja oli perin onnellinen, että pääsi tuollaiselle reissulle.
VastaaPoistaIitaa ihmetytti suuri ihmis määrä, paljon autoja , kauppoja ja taloja. Kaikkiaan koko matka oli ihmeitä täynnä.
VastaaPoistaEn oikein muista, enkä nyt jaksa kaivaa kirjaa esiin. Ihmisten suuri määrä ja kiire ehkä.
VastaaPoistafallesmannin Arvo -kirjat ovat ihania! Niitä isä luki joskus lauantai-iltaisin ääneen meille, vaikkei hän muuten koskaan lukenut, ääneen lapsille siis.
Tämä junamatka. Oli vastuulla pienempi lapsi, uusi kokemus, matkustaa junalla, jännitti. Kaikki junassa, puupenkit, kamiina. Vessa oli pelottava paikka, jos vaikka olisi Fiina pudonnut kiskoille.
VastaaPoistaIitalla on ikäisekseen mahtava taito tarkkailla ja huomioida ympäristöstö kaikkea mahdollista. Junassa ollut puhelias naishenkilö osasi kertoa ohikiitävistä paikoista ja Iita keskusteli mielellään hänen kanssaan.
Hyvinkäällä ihmetyttivät suuret talot, oli oikein ravintola ja hotellikin. Paljon taloja!
Kaarina
Sellainen kaupunkimainen meininki, paljon ihmisiä yms. T. Irene
VastaaPoistaOllin vallan mainio vastaus tuotti tietysti Ollille täyden pisteen, vaikka olikin ihan Ollin omasta päästä. Erinomaista autotietämystä kuitenkin! Useimmat olettivat suuren määrän ihmisiä hämmästyttäneen Iitaa eniten, mutta ihmisiä Iita ei lainkaan hämmästellyt. Mutta en oikeasti tiedä, mistä Kaarina on tuon vastauksensa tempaissut! Tietääkseni hänellä ei tuota kirjaa ole, onkohan kuunteluaikaa? Vastaus on nimittäin täydellinen. Lukekaa siitä (toiseksi viimeinen vastaus). Hän on varmasti itsekin tiennyt vastauksensa olevat lyömätön, ja on siksi säästellyt sitä joulupäivään asti. Siis piste Ollille ja Kaarinalle, muille plussat. Ai niin, unelmikolle myös täysi plussa, sillä omakohtaiset muistot Pikkupässin kyydistä ansaitsevat sen tietysti. Vähän vastauksen arvoa himmentää se, että unelmikko väitti Ollin kertoneen kaiken Iitan reissusta. Sehän siis ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa, Olli pani omiaan. Ja Hyvinkää ei ollut kaupunki, ei edes kauppala tuolloin.
VastaaPoistaPakko kertoa. Tuohon Ollin Warre-juttuun liittyen. Olen AINA luullut, että Warren Woiman nimi juontaa juurensa leipävartaaseen, jossa on ruisleipää. Siitä saa voimaa. En osaa itsekään käsittää tätä mielleyhtymää. Kyllä nauratti, kun nimen alkuperä minulle valkeni. Kiitos Olli.
PoistaHauskaa! Siis hauska on tuo vanha luulo Warren Woimasta ja ruisleivästä että se, että kalenteristani on ollut käytännön hyötyä, kiitos Ollin. Tai en tiedä, onko se varsinainen hyöty... mitäpä se haittaisi, vaikka joku ajattelisi leipävartaita kun kyse on vanhoista autonromuista... <3
Poista