Mikä ihmeen pesusienikurkku?

 

Eilisessä joulutuvassa kävi ilmi, että iäkkäämmätkään ihmiset, jotka itse ovat luffia lapsuudessaan ja nuoruudessaan käyttäneet, eivät välttämättä tiedä, mitä ne ovat. Jotkut jopa luulevat niitä synteettisesti valmistetuiksi. Osa ehkä tietää, että kyseessä on kasvi, mutta eivät tiedä että se on kurkku ja voi kasvaa Suomessakin. 

Oli joulumyyjäisissä niitäkin, jotka tietävät ja ovat ihan itse nähneet niiden kasvavan - tosin eivät Suomessa. Eeva Sahari perheineen asui "Afrikan hikisessä kainalossa" eli Liberian Monroviassa, ja siellä roikkuvat pesusienikurkut olivat tavallinen näky. Kaija ja Heikki Uusitalo puolestaan muistelivat saaveissa likoavia luffia Kolumbiassa, Etelä-Amerikassa. 

Pesusienikurkku eli luffa ei siis todellakaan kasva meren pohjassa, kuten itsekin pienenä luulin pesusienien kanssa kylpiessäni. Kyseessä on kurkku, ei ihan sama kuin se yleisimmin syötävä kurkku, mutta syötävä tämäkin periaatteessa on. Yleensä niiden kuitenkin annetaan kasvaa "ylikypsiksi", jolloin niiden solukko puisevoituu ja muuttuu hyvin kestäväksi. Tavalliselle kurkullehan ei näin käy. 

Tässä suurin osa meidän tämänvuotisesta sadostamme. 

Vasemmassa alanurkassa oleva kurkku on puoliksi kuorittu.

Lassi kasvatti pesusienikurkkua ensimmäisen kerran viime vuonna. 

Jokaisen kurkun sisällä on valtava määrä siemeniä. Niitä putoilee sieltä käsittelyvaiheessa, mutta iso osa siemenistä ei lähde ravistelemalla vaan niitä tippuu sitten aikanaan käytössä. 

Aiemmin luffien kasvatus ei olisi meilläkään onnistunut, mutta nyt meillä on  maalämpökasvihuone, joka pidentää kasvukautta huomattavasti. 

Nämä luffat on kylvetty sisällä helmikuussa. 

Keväällä ne siirrettiin kasvihuoneeseen ja sadonkorjuun aika oli marraskuussa. 

Taimia Lassi jätti itselle kaksi, nehän kasvavat suuriksi ja vievät paljon tilaa. 

Tässä kurkuista muutama kuorinnan jälkeen. 

Silmälasit ovat mukana kuvassa antamassa käsitystä koosta. 

Nämä ovat vielä märkiä. Ne on kuorittu ja huuhdottu, mutta eivät vielä kovin moneen kertaan. Sisällä näkyy olevan edelleen paljon siemeniä. 

Tässä kuvassa Lassi "mäiskii" luffia. Ensin ne saivat sulaa hetken alatalossa ilmalämpöpumpun alla. Sitten Lassi hakkaa niitä voimallisesti kaivonkannen tai kannon pintaan, jolloin kuori hajoaa ja irtoaa helpommin. Ilman sitä kuorinta on erittäin työlästä. Mutta on mäiskinnässäkin oma urakkaansa. Sen jälkeen työtä riittää huuhtelussa, pesussa, kuivatuksessa. Monesti kuivatussa luffassa on vielä näkyvissä hedelmälihaa, josta viimeiset irtoavat käytössä.

Pesusienikurkku on hyvin pitkäikäinen. Käyttöikä riippuu tietysti käytön määrästä, mutta säästellä sitä ei tarvitse. Se kuivuu helposti käyttökertojen välissä ja on hygieenisempi kuin muoviset pesusienet. Kun se sitten kenties parin vuoden kuluttua on loppuun kulunut, sen voi kompostoida. Mitään jätettä ei siis synny. 

Pesusienikurkkua voi käyttää kokonaisena tai siitä voi leikata paloja. Pienet siivut käyvät esimerkiksi saippua-alustoiksi. Yksi tapa on leikata kurkun pala auki, kääntää se ja ommella siitä pesuvamppuja. Keskimmäisen ompelin koneella, reunimmaiset käsin. 

Vampuksi pesusienikurkkua eli luffaa myös kutsutaan. Sitä voi käyttää myös siivouksessa. 

Luffien karkeus vaihtelee hieman. 

Kostutettuna se joka tapauksessa pehmenee, ja on iholle hellästi kuoriva. 

Kasvatus vaatii siis paljon ravinteita, vettä, lämpöä ja valoa. 

Jos tahdot kokeilla, siemeniä voit ostaa vaikka meiltä. 

Keväällä saattaa olla myynnissä taimiakin.

Varautua pitää siis noin 8 kuukauden kasvuaikaan ja sen jälkeen käsittelytyöhön. 

Yhdestä taimesta saimme noin kymmenen luffaa.