Parempi myöhään

Tänään olemme oppineet, että vanhanakin voi oppia uutta.

Ostimme aikaa sitten liput Hämeenlinnan Guld Snö festareille. Tänään on se päivä. 

Syy tulla tänne Hämeenlinnaan on kokoonpano nimeltä Jukka Laitinen ja Väärä raha.

Hyvää näissä festareissa on tarkka aikataulu. Tiesimme siis, että lämppäri aloittaa yhdeksältä, Laitinen & co kymmeneltä ja Eläkeläiset puoli kahdeltatoista.

Mutta kun olemme tehneet lähtöä tänne koko päivän, lähdimme matkaa jo seitsemän maissa. Olimme huolissamme parkkipaikkojen ja vähän istumapaikkojenkin riittävyydestä. 

No, istumapaikkoja ei ollut. Parkkipaikkoja oli sitäkin enemmän, olisi varmaan ollut vaikka oltaisiin tultu pari tuntia myöhemmin.

Tällaisessa miljöössä siis värjöttelimme pari tuntia. Varsinaisessa konserttitilassa (vai miksi sitä pitäisi kutsua?) oli pari pientä penkkiä, mutta sinne pääsi vasta kymmeneltä. Pois lähtiessä huomasimme, että eteisessäkin olisi ollut pari penkkiä, mutta siitä eivät ovimikot meitä valistaneet, vaikka kysyimme. 

Villapaita jäi kotiin. Onneksi sai ostettua 12 eurolla kuuman minttukaakaon. Olisitko nuorena uskonut, että maksat mukillisesta juomaa 72 markkaa?

No,  varttia yli yhdeksän jokunen muukin saapunut paikalle, myös lämppäri. Lämppäriesiintyjä oli... hmmm... jätetään sanomatta. 

Mitä siis olemme oppineet? Sen, että ei koskaan pidä lähteä ajoissa konserttiin. 

Jukka Laitisen oli parasta olla hyvä. Ja niinhän olikin. Tai ei pelkästään hän, vaan myös koko balttilais-lappilainen orkesteri. Siinä oli rumpalin lisäksi trumpetti, busuki (bouzouki?), basso, kontrabasso ja haitari. Huimaa menoa.  

Jaksoimme sittenkin sinnitellä, kunnes Eläkeläiset aloittivat. Yleisö tykkäsi. 

Aikamoista räimettä, äijät todella jaksoivat. Me sitten ihan emme. Lähdimme kotiin, vielä oli edessä 50 kilometriä ajoa ja koiran ulkoilutus. Onneksi naapuri oli sille pitänyt seuraa aiemmin illalla.