Suuntana omavaraisuus tammikuu 2025: Perinteet

Hyvää uutta vuotta kaikille omavaraistelusta kiinnostuneille! 

Aloituskuvani ei nyt liity aiheeseen mitenkään, onpahan vain mielestäni kaunis kuva, jonka nappasin tien varresta tässä taannoin. Uuden vuoden alkuun kuvan voi auringonkajastuksessaan katsoa liittyvän - tai oikeastaan pikemminkin vanhan vuoden pois hiipumiseen. Tervemenoa, vuosi 2024, olit meille ihan hyvä vuosi, toivottavasti uudesta tulee vielä parempi!  

Tämän kuukauden yhteisbloggauksen aihe omavaraistelijoille on: 

 Omavaraisuus ja suomalainen sitkeys: Miten perinteet elävät tänään?

Lainaan melko suoraan "paimentajaamme" Satua (joka ylläpitää paitsi tätä omavaraisbloggaajien ryhmää myös omaa Tsajut-blogiaan):  

"Suomalaiset ovat tunnetusti sitkeää kansaa, joka on aina osannut pärjätä luonnon ehdoilla ja omiin kykyihinsä luottaen. Tämä perinne näkyy edelleen nykyajan omavaraisuusliikkeessä. 
Omavaraisuus ei ole vain taloudellinen valinta, vaan myös henkinen tapa elää: se opettaa kärsivällisyyttä, ongelmanratkaisua ja arvostusta luonnon kiertokulkua kohtaan. Samaa periksiantamattomuutta tarvitaan, kun kasvatetaan ruokaa, kunnostetaan vanhoja työkaluja tai opitaan uusia taitoja, joita ei kouluissa opeteta."
Syy siihen, etten nyt ehdi tähän mielenkiintoiseen aiheeseen erityisen hyvin itse paneutua, on siinä, että olen aloittanut uuden kirjoitusprojektin. Se tosin liittyy aiheeseen läheisesti: elän nyt mielessäni vuotta 1917 suomalaisella maaseudulla. Mutta jotta saisin tämän yhteisbloggauksen tehtyä, turvaudun valokuviin ja Satuun. 
Me omavaraiseen elämään pyrkivät saatamme välillä liioitella omavaraisuutemme määrää. Tosiasiassa useimmat meistä elävät modernia elämää, johon omavaraisuus tuo vain pienemmän tai suuremman, yleensä toki hyvän lisän. Esimerkiksi näitä luffia, jotka ovat hauskoja, itse kasvatettuja pesusieniä, tuskin suomalaiselta onnistuisi tuottaa ilman lämmitettävää kasvihuonetta:
Pihassamme on yhä pieni mökki, jossa on aikoinaan asuttu varmaan oikeasti omavaraisuudessa. Voi vain kuvitella, miten ankeita ovat olleet talvet. Onneksi mökissä oli sauna keskellä, se toki lämmitti. Mökissä asui 1800-luvulla usean vuosikymmenen ajan parantajaeukko Serafia, jolla oli kaikkiaan 11 lasta. Mies, Gabriel, kuoli 1860-luvun nälkävuosina. 
Mökki on alun perin ollut pienempikin. Tämänpuoleinen siipi lienee rakennettu vasta 1900-luvulla. 

Vanhaa perinnettä edustaa meidän pihassa savustusmökki, 
jossa voi savustaa niin lihaa, kalaa kuin kasviksiakin. 
Hernemaamme oli sen verran pieni, että tarkoitus oli syödä herneet vain tuoreina. Mutta niitä tulikin enemmän kuin pystyin tuoreena syömään, ja tietenkään mitään syötävää ei saa heittää pois! Niinpä keräsin herneet käsin, riivin ne ja kuivasin. Joulun jälkeen sitten hernerokka porisi joulupeuran luun kera. Ja kun hernerokkaakin oli liikaa, sitä käytettiin vielä leipätaikinaan. Meillä siis syötiin uudenvuodenaattona hernerokkaleipää. 

Tämä saa nyt tällä kertaa riittää. Tämän blogipäivityksen perässä on vielä Sadun hyviä ajatuksia aiheesta, ja palaan näihin teemoihin todennäköisesti vielä moneen kertaan. 

Tässä perinteiseen tapaan linkit muiden omavaraisbloggaajien tämän kuun päivityksiin. Niistä varmasti löytyy enemmän asiaa kuin tästä minun pikaisestani: 
***
Tähän perinneaiheeseen liittyy useita eri näkökulmia (jatkan Sadun lainaamista): 
  • Historiallinen näkökulma: Miten suomalaiset ovat selviytyneet historian suurista kriiseistä (sodat, nälkävuodet) omavaraisuuden ja sopeutumiskyvyn avulla?
  • Nykyajan omavaraisuusliike: Miksi yhä useampi kiinnostuu omavaraisuudesta tänä päivänä? Esimerkiksi ympäristösyyt, taloudellinen epävarmuus ja halu lisätä resilienssiä (kriisinkestävyyttä).
  • Omavaraisuuden taitojen opettelu: Millaisia taitoja suomalaiset ovat perinteisesti arvostaneet (esim. kalastus, viljely, käsityöt), ja miten niitä voi soveltaa nykyarjessa?
  • Henkinen sitkeys: Mitä omavaraisuus opettaa sopeutumiskyvystä ja arjen haasteiden kohtaamisesta?
  • Yhteisöllisyys ja jakaminen: Miten perinteinen talkoohenki ja naapuriapu voivat vahvistaa resilienssiä myös nykyajassa? 


M


















Kommentit