Virkistävän väsyttävä ilta

Eilisiltaan mahtui paljon.

Lassi matkusti junalla ensimmäistä kertaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen! Aikamoista. 

Minä olen sentään kulkenut junalla aina silloin tällöin, 

mutta maalla asuvalle juna ei kieltämättä ole yleensä ensimmäisenä mielessä matkustusvälineenä. Kuten eivät julkiset kulkuneuvot muutenkaan, valitettavasti. 

Mutta nyt, kaikkia lumimyrsky- ja muita säävaroituksia uhmaten, lähdimme raahustamaan hangessa kohti Hyvinkään juna-asemaa. Matka Helsinkiin kesti tunnin, siellä oli edessä lisää lunta. 

Mutta vastassa asemalla oli myös sisko ja ystävä, ja kävimme yhdessä syömässä. Mukavaa!

Vasta sen jälkeen lähdimme kahlaamaan kohti Kalliota. 

Määränpäänä oli konsertti, esiintyjinä Tuomari Nurmio ja Luupäät. 

Konsertti oli hyvä. Väkeä oli aika paljon, joten lähelle emme päässeet emmekä oikein hyville kuuntelupaikoillekaan, mutta kuulimme kuitenkin. 

Lassi kuunteli keskittyneesti ja nautti musiikista. 

 

Minua kiinnosti erityisesti paikka ja sen sisustus. Kuudes linja sijaitsee Hämeentiellä Elannon vanhassa tehdaskorttelissa. Vieressä oli leipätehdas, jossa valmistettiin muun muassa Eloleivät ja Elannon limput, lapsuuteni olennaisen tärkeät elintarvikkeet. 

Konserttipaikan pöydät oli tehty nokkelasti vanhoista mainoskylteistä. Niissä oli tuttu Elannon mehiläislogo. Yritin kysellä tarjoilijalta lisää, mutta hän ei oikein osannut kertoa, missä ja miten niitä oli käytetty. "Ehkä ikkunoina tai jotain, joitain valomainoksia ne on kai olleet", nuori tarjoilija yritti muistella. On selvää, ettei hän voinut asiaa kunnolla tietää, kun en minäkään niitä muista, enkä tänään netistäkään mitään tietoa löytänyt. Oletan siis, että ainakin tuo kirkkaanpunainen on ollut Elannon kemikaliokaupan mainoskyltti. Jalat pöytiin on sitten tehty jälkikäteen, vaikka ne ensin näyttivät hyvin vanhoilta. 

Jos joku osaa kertoa tarkemmin ja oikeampaa tietoa, olen hyvin kiinnostunut. 

Miehet soittivat tunnin ja voimakkaiden aplodien pakottamina vielä yhden kappaleen sen jälkeen. 

Meillä oli varattu paluuliput vasta puoli kahdentoista jälkeen lähtevään junaan, joten odottelimme ensin konserttipaikalla ennen kuin antauduimme lumimyräkän keskelle. Rautatieasemalla odottelua tuli lähes tunti. Raskain vaihe oli kahlaaminen yöllä Hyvinkäällä liki puolimetrisessä lumessa - aurata ei tietenkään ollut vielä ehditty, etenkään kun lunta tuli koko ajan voimalla lisää - mutta hyvin sen jaksoi mukavan illan päätteeksi. 

Ja aamulla sitten lumitöihin!