Olen käynyt aika monessa paikassa Suomessa, mutta ihan eteläisin rannikko ja pohjoisimmat tunturit ovat käymättömiä paikkoja minulle. Etelässä olen asunut Helsingissä, Espoossa ja Kotkassa, mutta Hangossa en ollut koskaan ennen käynyt. Siis ennen tätä pääsiäistä.
Työtoverini vuosien takaa eli Kennelliiton ajoilta eli Suvi Andersin asuu Hangossa.
Siellä asuvat myös Lassin vanhat ystävät, Janssonit.
Niinpä olemme jo pitkään puhuneet, että siellä pitäisi käydä. Nyt se viimein toteutui!
Ja hyvä että toteutui. Siitä tuli kiva minilomanen.
Itse Hanko oli kyllä hienoinen pettymys. Olin kuvitellut sitä kauniiksi ja idylliseksi paikaksi.
Rantoja siellä toki riittää, ja niillä oli kiva käydä ja käveleskellä. Mutta parhaat paikat oli ihmisten toimesta rakennettu rumiksi! Tarkkaan piti katsoa, jos tahtoi ottaa kauniita kuvia.
Hienon Rakkauden polun alkupäähänkin on kuulemma haviteltu hotellia. Okei.
Voihan olla, että siellä on hotellitilasta puutetta. Ainakin ruokapaikan löytäminen osoittautui haastavaksi. Paikat olivat joko kiinni tai täynnä.
Lopulta löysimme yhden rantapaikan, josta saimme pöytäpaikan. Tosin ensimmäinen vastaanottaja perillä ei ollut erityisen kohtelias kysyessään, onko meillä pöytävaraus. Oli meillä. Mutta hän lähti tarkastamaan asiaa, ja sitten tuli toisesta suunnasta ihan muu, onneksi ystävällinen nainen toivottamaan tervetulleeksi ja tarjoamaan pöytää.
Parasta paikassa oli pöytien koristelu. Oli ihana pääsiäisenkeltainen ruusu ja pääsiäisenkeltaiset kangasservetit. Niin ja hienoa oli myös se, että ravintolassa oli peräti kaksikin koiraa. Me olimme kuitenkin jättäneet meidän koiramme kotiin.
Tarjoilijan mukaan nyt oli uusi, kevyt menyy kevään kunniaksi.
Tarjolla oli neljää alkupalaa, neljää pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa. Tyydyimme pelkkiin pääruokiin. Lassi valitsi kalaa, minä parsaa ja Suvi karitsaa.
Lassin annoksen hallitsevin maku oli voi, minun suola. Parsat olivat sinänsä hyviä, mutta suolaa oli ehdottomasti liikaa. Sitä hyvitti tietysti annoskoko: ruokaa oli niukasti. No, olisi pitänyt ottaa ne alkupalatkin, mutta kun alkuruoistakin ainut kasvisversio oli parsaa... En sentään venynyt syömään kahta parsa-annosta peräjälkeen. Suvin karitsa oli kuulemma kelvollinen.
Satasen köyhempänä lähdimme kotia kohti. Otimme koiran ja menimme Janssoneille.
Siellä oli kivat pääsiäiskoristelut ja saimme myös syödäksemme. Oli mukava ilta.
Hankoa kiersimme sekä Suvin että Janssoneiden kera, eri puolilla. Oli siellä onneksi kauniitakin taloja.
Saattaa olla, että vielä joskus käyn Hangossa, mutta se tapahtuu varmasti perin erilaisin odotuksin.
Jatkossa houkuttimina ovat Suvi, Timo ja Päivi, tuskin muu.
Kiitos kivasta pääsiäisestä!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!