Calamari Union -elokuvan tekemisestä on todellakin kulunut 40 vuotta!
Näin leffan tuoreeltaan 1980-luvulla ja olen nähnyt sen kerran sen jälkeenkin, mutta eilen kävin katsomassa sen Karkkilan Kino Laikassa.
En olekaan ennen käynyt katsomassa elokuvaa, jonka yleisöstä kahta vailla kaikki ovat nähneet elokuvan vähintään kerran aiemmin. Ohjaaja Aki Kaurismäki kysyi asiaa ja kommentoi sitten: "Siis te olette jo nähneet tämän, mitä te täällä sitten teette?" Se herätti hilpeyttä.
Totuushan on, että tuo melko spontaanisti syntynyt elokuva on klassikko ja myös mainio aikansa kuva. Sitä voisi katsella jo pelkästään vanhan Helsingin takia. Elokuvan tarinahan on, että joukko miehiä lähtee Kalliosta vaaralliselle matkalle kohti tarunhohtoista Eiraa. Elokuva on kuulemma ensimmäinen, jossa näkyy vastavalmistunut Helsingin metro.
Elokuvanäytöksessä oli paikalla ohjaaja Aki Kaurismäen lisäksi kaksi viidestätoista Frankista eli Pirkka-Pekka Petelius ja Mato Valtonen sekä Markku Toikka, joka oli elokuvan päähenkilömiehistä ainut, jonka nimi ei ollut Frank. Hän oli Pekka, joka puhui englantia. Kaikki Frankit eivät enää ole elossa - elokuvassahan heistä kuolee moni, mutta useampi on kuollut oikeastikin.
Ennen elokuvaa Kaurismäki ja nuo kolme näyttelijää kertoivat elokuvan synnystä ja teosta. Aki
korosti useaan kertaan, että elokuvalla ei ollut käsikirjoitusta. (Muistan kyllä nähneeni jonkin sottuisen paperin, jossa on suurin piirtein elokuvan kohtaukset.) Mato Valtonen puolestaan kertoi, että Aki kielsi jyrkästi kaikenlaisen näyttelemisen. No, kyllähän he näyttelivät, mutta ymmärrän pointin.
Aki Kaurismäki kertoi, että idea elokuvaan syntyi hänen syödessään erään elokuvakriitikon kanssa mustekalaa ravintolassa. Kriitikko sanoi jostain syystä kalmaria kalamariksi, siitä tuli nimi Calamari Union (vs. Kalmarin unioni) ja Aki ilmoitti saman tien tekevänsä siitä elokuvan.
"Olin juuri tehnyt Rikos ja rangaistus -elokuvan ja olin leimautumassa vakavasti otettavaksi taideohjaajaksi. Ajattelin, että se ei käy. Piti tehdä Calamari Union."
Ennen kuvausten alkua Aki mietti kuulemma kylvyssä, että elokuvan miehille pitää keksiä nimet. Frank tuli jostain kirjasta, jonka hän oli juuri lukenut, ja koska olisi ollut hankalaa keksiä 15 nimeä, hän päätti, että he saivat kaikki olla Frankeja. Pekka oli ainut poikkeus.
Onhan elokuvassa toki muitakin tuttuja kasvoja 1980-luvun alusta kuin Matti Pellonpää ja muut Frankit. On Tuomari Nurmio, Dave Lindholm, Heinäsirkka, Pirkko Hämäläinen ynnä muita.
Kaikki puhuivat siitä, miten hauskaa elokuvaa oli ollut tehdä. Se oli kyllä sanomattakin selvää.
Pirkka-Pekka Petelius: "Tällainen tekeminen sopi minulle. Oli kiva tehdä, kun ei yhtään tiennyt, mitä oli tulossa. Tykkään ohjaajasta, joka ei määrää tai pahimmillaan näytä eteen, mitä näyttelijän pitää tehdä. Eihän siinä jää itselle mitään tekemistä."
"Loppukohtaus jäi kyllä kaihertamaan, kun minun piti hävitä tappelussa Peltsille, vaikka minä sentään olin hyvässä kunnossa ja kävin salillakin." Matti Pellonpää oli Pirkka-Pekan mielestä jo tuolloin heikossa kunnossa, vaikka elokuvassa hän kyllä näyttää nuorelta ja hyvävoimaiselta.
Kaikkien nuoruus olikin ihmeellistä. Oli jännä kontrasti nähdä edessään seitsenkymppiset ukot ja sitten kuvissa nuoret, salskeat miehet. Niinhän me kaikki vanhenemme... paitsi ne, jotka eivät vanhene. Se toinen vaihtoehto on paljon ikävämpi. Yleisökin oli nyt etupäässä "kuudenkymmenen ja kuoleman väliltä".
Tiina taisi olla yleisössä yksi nuorimmista.
Oli kivaa, että Tiina kutsui minut mukaansa. Hän on ennenkin pyytänyt minut kivoille retkille: olemme käyneet ohjatulla sauvakävelykierroksella Koskireitillä ja Kamerakerhon eväsretkellä Luutasuolla. Kerran pidettiin villivihanneskurssi täällä meillä Solstrandissa.
Tästä elämää nähneestä autosta en oikeasti tiedä mitään. Se vain seisoi Kino Laikan edessä ennen elokuvan alkua. Harvoin ihailen autoja, mutta tässä Cadillacissä oli kieltämättä jotain hienoa. Ekologinen menopeli tuo on korkeintaan siksi, että se on vielä olemassa.
Ennen elokuvan alkua istuimme Tiinan kanssa Laikan terassilla. Hieno paikka joen rannassa! Jos asuisin Karkkilassa, kävisin siellä varmaan useinkin. Nyt sai juomat viedä elokuvasaliinkin, vai saako Laikassa aina. Siinähän on juomatiskikin ihan näyttämön vieressä.
Loppuun pieni mainos: ensi torstai-iltana Karkkilasalissa on työväenopiston videokurssin tuotantojen näytös. Menisin katsomaan, jos en joutuisi olemaan Hyvinkäällä. Lassilla on harmillisesti bänditreenit juuri tuolloin, ja niitähän ei voi siirtää. Menkää te muut!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!