Puhtaalta pöydältä uuden kirjan kimppuun

Lähetin kirjojeni viimeiset versiot kustannustoimittajalle. Se on aina kutkuttava tunne, sekoitus huojennusta ja hermoilua, helpotusta ja hätäilyä. Olenko tehnyt jonkin ison virheen? Olenko unohtanut jotain tärkeää? Huh, onpa ihanaa saada tämä projekti päätökseen ja keskittyä muuhun! 

Asiaa auttaa huomattavasti, kun voi luottaa kustannustoimittajaan. Omana kustannustoimittajanani on nyt toiminut Saara Henriksson. Hän kyllä huomaa, jos jotain on pielessä. (Ja aina on!) Ihana, kärsivällinen ja huolellinen, tarkka, tolkku ja tukea antava Saara. 

Ilmaus "puhtaalta pöydältä" tuli mieleen, kun huojennuksen puuskassani intouduin vaihtamaan keittiön pöytäliinan. Työpöytäni sen sijaan ei ole ollenkaan puhdas - sitä kai tuolla ilmauksella yleensä tarkoitetaan. Siis sitä, että vanhan projektin materiaalit voi raivata pois ja aloittaa uuden puhtaalta pöydältä. 

Mutta minä olen ollut seuraavankin kirjaprojektin kimpussa jo yli vuoden. En vain ole välillä ehtinyt keskittyä siihen, kun on ollut nämä joulukirjat tekeillä. Olen siis väsännyt viittä kirjaa yhtaikaa, ja niistä neljä nyt luovutin käsistäni.

Näissä neljässä seurataan päähenkilöni Idan elämää vuodesta 1917 vuoteen 1943 joulujen kautta. Tekstit ovat yhdistelmä historiallista romaania ja joulu-feelgoodia. 

Työtä niiden teossa oli enemmän kuin olin osannut kuvitella. Mutta on se ollut antoisaa! Olen siis joutunut perehtymään neljään eri vuosikymmeneen ja yllättävän monenlaisiin yksityiskohtiin.  

Kirjat ilmestyvät loka-marraskuussa painettuna ja yksitellen äänikirjoina lähempänä joulua. Äänikirjat lukee Erja Manto. 

                                    

Kuvassa ovat kevään ensimmäiset lemmikit. Kuva on kehno, arvaan miten paljon ystäväni Anitta Kainulainen tekisi töitä tuon kuvan parantamiseksi ennen kuin suostuisi julkaisemaan sitä. Anitta on graafinen suunnittelija, olemme tehneet yhdessä useita kirjoja ja vielä useampia julisteita. Hän parantaisi tuosta jopa pöytäliinan sileyden... Vaihdoin siis puhtaan pöytäliinan, silitinkin sen, mutta ei se silti ihan sileä ole. 

Työpöytä sitten. Se täyttyy nyt yhdistysten painotuotetöistä: olen viime aikoina tehnyt Syrjä-seuran esitettä ja Kajastus ry:n retkijulistetta. (Olemme lähdössä retkelle museorautatielle.) Tässä siihen liittyvä kuva: 

Tuo juna liittyy kirjoihinikin olennaisesti. Viimeisessä joulukirjassani Joulu kotirintamalla 1943 Ida tulee tuolla junalla Helsingistä (Hyvinkään kautta) joulunviettoon maalle. 

Näiden asioiden rinnalla olen koko ajan myös lukenut taustatietoa uutta kirjaani varten. Pöydällä on muun muassa Ritva Heikkilän toimittama Kultaisten rantojen Kannas, jossa Olavi Paavolainen, Larin-Kyösti, Edith Södergran, Ilmari Pimiä ja moni muu muistelee ja kuvailee menetettyä Karjalankannasta.

Ja huh - olen lukenut kyyneleet silmissä myös Kaija Valkosen toimittamaa kirjaa Me selvisimme. Se sisältää kymmeniä autenttisia muistoja naisten ja lasten talvisodasta. Valkonen on tehnyt erinomaista toimitustyötä. Suosittelen lukemaan! Kirja on tosin vanha, mutta luulen että aika monesta kirjastosta se yhä löytyy.

Mitäpä muuta olen lukenut? Väinö Linnaa, Aino Kallasta, Toivo Pekkasta, Oiva Paloheimoa... Hassua. Välillä olen yrittänyt myös lukea nykykirjailijoiden teoksia, joko painettuina tai äänikirjoina, mutta useimmiten olen joutunut pettymään. Keskityn nyt suosiolla noihin luotettaviin vanhoihin. 

Blogia en ole joutanut juurikaan päivittämään. Töissäni on nyt tällainen siirtymävaihe, johon pieni tilannepäivitys sopii. Ja jaoinhan sentään tänään lintukuviani. Toivottavasti lukijoiden huumorintaju riittää niihin... 

Taannoin huhuilin apua blogini hakukonenäkyvyyden parantamiseksi (siis olemattomasta edes jonkinlaiseksi). Ei ole ratkaisuja löytynyt, ja sekin on syynä siihen, etten ole jaksanut päivitellä. Tai oikeammin: olen palannut päiväkirjamaiseen blogipäivittelyyn. 

Juhannuskalenterin sentään aion taas tehdä, joten pysy kuulolla!