Yli-Myllyllä

 

En ole yli puoleen vuoteen käynyt Yli-Myllyllä - paitsi mielikuvissani! 

Niissä sitäkin enemmän, syyn kerron tuonnempana. 

Nyt tietysti kävimme, koska vappuperinteisiimme kuuluu piknik Yli-Myllyn pihassa. 

Samalla käyn tietysti katsomassa, mitä Yli-Myllylle kuuluu. 

Olen sentään edelleen tämän suojelumetsän metsänvartija, vaikka eihän siinä juuri vartioimista ole. 

Vuosi vuodelta metsä on entistä luonnontilaisempi. Ja pientila rakennuksineen aina vähän ränsistyneempi. Kyseessä on siis yksi Luonnonperintösäätiön vanhimmista suojelumetsistä, yksi niistä kolmesta, jotka sijaitsevat Lopella. Poikkeukselliseksi Yli-Myllyn tekee se, että siellä on rakennuksia. Se on siis vanha torpparitila. Metsät eivät ole erityisen vanhoja, mutta ne ovat kuitenkin olleet vuosikymmeniä hakkaamatta. 

Pihassa on vanhoja perennoja ja muita viljeltyjä kasveja. Tilalla on vietetty kesiä muistaakseni viimeksi 1980-luvulla, vakituisesta asutuksesta on jo aikaa. Nyt siellä käy harvoin kukaan, tosin näimme metsässä nyt äidin ja lapsen. Kiva, että siellä käydään. Etupäässä kävijät ovat nelijalkaisia, kauriin tai peuran jälkiä näkyi. Narsissit oli katkottu, en tiedä onko syöjä ollut rusakko vai peura. 

Vain yksi narsissi oli päässyt kukkaan asti. 

Sinivuokkojen kukinta oli vähän viivästynyt viime aikojen kylmien säiden vuoksi. 

Usein vuokot ovat juuri vapun aikaan siellä hienossa kukassa, nyt niitä oli vain vähän. 

Kotiniitty pienenee. Ennen tästä kulki iso tie ja jopa linja-autoja. 

Tällä kohtaa oli pelto. Hevosvetoinen niittokone on jäänyt niille sijoilleen. 

Näsiä oli alkamassa kukkia Koirajoen varrella. 

Riihilato oli ennallaan. 

Vanha sauna ei ole niin vanha, että se olisi ollut olemassa vuonna 1917. 

Tuona vuonna on valmistunut torpparitilan päärakennus. 

Yli-Myllylle sijoittuu tulevan joulukirjasarjani ensimmäinen osa: Joulu Koirajoella 1917. 

Myös saunassa tietysti käydään, ja mielikuvissani sauna sijoittuu juuri tähän kohtaan. Tuskin oikeasti kuitenkaan on juuri tuota saunaa ollut silloin olemassa. 

Mainitsemani kirja ilmestyy kustantajalta saamani tiedon mukaan ensimmäisenä adventtina. Siis äänikirjana; painettu kirja ilmestyy jo loka-marraskuussa. Se sisältää neljä osaa: Yli-Mylly-osassa päähenkilö on nelivuotias, toisessa osassa 12, kolmannessa hän opiskelee Helsingissä vuonna 1935 ja viimeisessä osassa ollaan sotavuodessa 1943. 

Ja päähenkilöhän on Iita, joka jo Lähteen rannalla elämä -kirjassani kävi myös Yli-Myllyllä. Myöhemmin Iita vaihtaa nimensä Idaksi. 

Höyläkoppelin niitty on melko lailla ennallaan. 

Mainitsen nyt vielä, että kirjasarjan toinen osa, Pilven varjot vaeltavat, 

ilmestyy äänikirjana runsaan kuukauden kuluttua eli kesäkuun alussa. 

Peppi-koira oli ensimmäistä kertaa mukana vappupiknikillä.

Vesikopintie vie Yli-Myllyn suojelualueen laidalle. 

Se noudattaa vanhan junaradan linjausta tällä kohtaa. 

Mukavaa vapunjälkeistä kevättä kaikille! 

Jos tahdotte tutustua Yli-Myllyyn, voitte ottaa yhteyttä, lähden mielelläni oppaaksi.