Päivän juhannuskalenteriluukku sisältää jälleen arvaustehtävän.
Kyse on elämäni juhannuksista. Mikä seuraavista kohdista EI OLE totta?
Olen ollut juhannuksena...
a) festareilla ja saanut tyhjän pullon selkääni
b) hautajaisissa. Siis haudaten yllättäen kuolleen koiran.
c) med norske venner på hytta i Norge eli siis Norjassa
d) häissä Kymenlaaksossa
e) juhannuskokolla Itä-Helsingissä
f) köyhällä pientilalla Pohjois-Paippisissa eli Sipoossa
g) yksin autiossa Helsingissä
h) Kuhmon erämaassa kitkien apilaa metsätien keskeltä (koska siistiä pitää olla!)
i) Lassin kanssa Solstrandissa juhannusvieraana vain yksi toimittaja
j) pikkupoikien kanssa kylän kokolla
Muista laittaa vastauksesi perään oma nimesi, ellet ole kirjautunut. Jokainen vastaaja saa vähintään plussan, oikein veikannut kokonaisen pisteen. Ylimääräistä voi aina saada, jos selittää jotain erityisen oivallista (esimerkiksi pienet tarinat jokaisesta kohdasta...).
Ja yhä voit käydä vastaamassa myös aiempiin luukkuihin. Eniten pisteitä kerännyt tietysti voittaa palkinnon.
E (Minna K)
VastaaPoistaVeikkaan H
VastaaPoistaVastaan A,E ja G.
VastaaPoistaD. Olli K
VastaaPoistaPakko arvailla.
VastaaPoistaArvaan D, F, H
Kaarina
MIKÄ seuraavista kohdista... Vain yksi oli väärä eli oikea. Ja sen tiesi Olli K! En ole ollut juhannushäissä Kymenlaaksossa. Se oli Ollilta hyvin päätelty: tietysti olin laittanut joukkoon yhden ilmeisen vaihtoehdon hämäykseksi. Entä ne muut? Kerron vähän:
VastaaPoistaa) festareilla olen ollut ehkä kaksikin kertaa. Toinen oli jossain Punkalaitumella, siellä oli ihan kamalaa. Joku heitti pullonkin ja se osui minua selkään. Ylipäänsä juhannus oli epämiellyttävä.
b) Koiran hautajaiset ovat totta. Se oli ikävä tapaus myös. Ei siitä sen enempää. Ei ollut oma koira.
c) Norjassa vietin juhannusta vuonna 1988. Jonkinlainen hytte eli mökki oli varmasti kyseessä, vaikken sitä tarkkaan muistakaan. En kuitenkaan ole koskaan ollut Norjassa kerrostalossa, kaikki sikäläiset ystäväni asuvat taloissa, jotka useimmiten ovat aika pieniäkin. Itse asuin yhden huoneen pikkumökissä metsän keskellä.
e) juhannuskokko Itä-Helsingissä on ihan totta. Ystävälläni Pirjo Silvennoisella tai siis hänen äidillään oli pieni mökki Vartiokylässä, ja siellä kylämaisemassa oli myös juhannuskokko. Se oli helsinkiläistytölle elämys!
f) Vietin kaikki kesäni ikävuosina 7-12 pienellä köyhällä maatilalla Sipoon Pohjois-Paippisissa. He saivat hieman lisätuloja helsinkiläislasten pitämisestä kesälapsina, meitä oli tyttö ja poika. Kesät olivat hienoja, mutta yhtään juhannuksenviettoa en muista. Niitä kuitenkin väkisinkin oli, koska minut laitettiin tuonne maalle ensimmäisenä koulun kesälomapäivänä ja takaisin kaupunkiin pääsin päivää ennen koulun alkua.
Laitan loput eri kommenttiin, ettei tule liian pitkä.
g) yksin autiossa Helsingissä olen ollut. Se oli jotenkin aavemaista. Nykyään kuulemma juhannuksenvietossa pääkaupungissa ei ole mitään outoa, siellä on paljon elämääkin ja juhannusta voi olla myös viettämättä kokonaan (onneksi ei tarvitse, juhannus on ihana!)
VastaaPoistah) olen viettänyt juhannuksia kai kahdestikin järven rannalla Pohjois-Kuhmossa. Tai kolmesti! Asuinhan siellä yli vuoden 1989-1990 ja seuraavan kesän, ja sitten olen mennyt sinne Oulusta ihan juhannuksenviettoon Kirsin hyvään huomaan! Oloni järven (Juttua-järvi?) rannalla on ollut oikein mainio, mutta sitä en ihan ymmärrä, että metsätien keskusta pitää kitkeä. Varsinkaan, kun siihen ensin on ihan varta vasten kylvetty valkoapilaa... No, totta on, ettei se siihen kuulu.
i) Yhtenä juhannuksena meillä tosiaan oli yksi juhannusvieras. Ammatiltaan sattui olemaan toimittaja. Joskus meillä on ollut useampiakin vieraita, mutta muutaman kerran olemme viettäneet juhannusta ihan kahden.
j) Ihanat pikkupojat! Ehkä ikimuistoisin juhannukseni on ollut se, kun olen saanut seurata heidän iloaan: saunoessa, mansikoita poimiessa, kokkoa katsellessa, kalastellessa. Kai niitä oli useampiakin, mutta nyt pojat ovat jo isoja. Niisk!
Olisi niitä juhannuksia tarkkaan miettien ollut muitakin. Ainakin se, jolloin olin Kainuun Puolangalla ja katsoin, kun vanhaisäntä Heikki juotti kiljullaan "sykiaatteria" humalaan. (sykiaatteri = psykiatri) Ammattia piti isännän puheessaan useasti toistella. Tosiasiassa sykiaatteri kunnioitti Heikkiä vähintään yhtä paljon kuin vanhaisäntä kaupunkilaislääkäriä. Se taisi muuten olla sekä Heikin että vaimonsa viimeinen juhannus. Sykiaatteri suri syvästi ystäviensä menettämistä. Nyt hänkin on jo vainaa.