Suuntana omavaraisuus kesäkuu 2025: Minun päiväni

Nyt kesäkuulle meitä omavaraisbloggareita paimentava Satu Hiilloskivi on keksinyt hauskan aiheen. Omalta kohdaltani en tiedä, onko aihe kenellekään muulle mitenkään mielenkiintoinen, mutta osallistun silti. Kyseessä on siis  

OMAVARAISBLOGGARIN MY DAY

En oikein osaa uskoa, että minun päiväni kuvaus mitenkään toimisi inspiraationa muille rutiinien kehittämisessä tai muussakaan, kuten ajatus kuulemma on. Minun päiväni ovat nykyisin hyvin leppoisia. Luin juuri äsken lehdestä aivotutkijan haastattelun, ja itse asiassa suurin osa asioista, joita siinä lueteltiin aivoterveellisiksi, toteutuvat elämässäni hyvin. No siis ehkä siltä kantilta katsoen tästä olisikin esimerkiksi. Mutta mitenkään tyypillistä omavaraistelijan elämää emme nykyisin elä. 

Omavaraiseen elämäänhän kuuluu kova työnteko. Mekin teemme työtä, mutta emme ollenkaan niin paljon kuin voisi kuvitella. Meillä ei ole mitään eläimiä nykyisin (paitsi toki koira), joten säästymme siltäkin osin paljolta työltä. Viljelyhommat veivät ennen paljon enemmän aikaa ja voimia, nykyisin kasvatamme maltillisemmin. Olemme esimerkiksi päätyneet siihen, että voimme sydäntalvella ja keväällä vallan hyvin ostaa perunat ja juurekset, ei kaiken tarvitse tulla omasta kellarista. Näin käy kun vanhenee ja laiskistuu... 

Niistä aivoterveellisistä asioista sosiaaliset suhteet toteutuvat meillä heikoimmin. Keskenämme olemme tosin lähes koko ajan, mutta muita ihmisiä täällä Solstrandissa käy harvakseltaan. Yhdistyshommissa tietysti tapaan ihmisiä ja teen erilaisia vapaaehtoistöitä (niidenkin sanotaan olevan hyviä mielelle ja aivoille). Esimerkiksi viimeksi kuluneen viikon aikana olemme käyneet kolme kertaa erilaisissa talkoissa ja minä kävin myös yhdessä kokouksessa, johon vein viisi keräämääni kukkakimppua. 

Millainen sitten on tavallinen päiväni? Se riippuu tietysti olennaisesti vuodenajasta. Keskitytään nyt tähän kesäkauteen. 

Aamulla heräilen kun heräilen, omia aikojani. Nykyisin koira ei välttämättä halua heti ulos, mutta usein otan sen mukaan jos haen puutarhasta jotain aamiaisleivän päälle. Ennen Lassi vaelsi puutarhassa pitkäänkin poimien villivihanneksia aamiaisruokaansa - se oli siis eräänlainen puuro tai kulho, johon tuli etupäässä kaikkea vihreää. Mutta nykyisin hän syö kaurapuuroa ja itse tehtyjä hilloja. 

Minä syön kaksi kauraleivän palaa. (Pidän huolta, että ne ovat 100-prosenttista kauraa, mikä ei kaupan leivissä ole itsestäänselvyys. Meillä ei yleensä leivota leipiä eikä paljon muutakaan, eli emme ole tässäkään kohtaa oikeasti omavaraisia.) Niiden päälle laitan pähkinätahnaa ja hedelmää. (Nyt taas täytyy selittää: pähkinätahnalla en tarkoita niitä sokeritöhniä, jotka ovat jostain syystä ihmisille tutumpia vaan oikeaa pähkinä"voita", jossa on pelkkää pähkinää tai mantelia eikä muuta. Hyvää!) Tai sitten suolainen versio: vähän jotain levitettä (kala- tai esim. munakoisotahnaa) ja tuoreita vihanneksia, jotka nyt voivat olla oman puutarhan ruohosipulia, retiisiä, salaattia, villivihannesta tai persiljaa, pian myös tomaattia ja paprikaa. 

Toistaiseksi paprikat pitää vielä ostaa kaupasta. Ruohosipulit ja retiisit sentään ovat itseltä.

Pitkin päivää syön aina kun siltä tuntuu. Minulla ei siis ole säännöllisiä ruoka-aikoja kuten ei mitään muutakaan säännöllistä. Varsinaisen pääruoan laittaa aina Lassi, mutta minä, joka syön paljon useammin ja enemmän, saatan laittaa jotain pientä päivän mittaan. 

Silloin kun meillä vielä oli kanoja, kanalassa käynti oli tietysti yksi aamurutiineista. Mutta enää ei siis kanojakaan ole. Harmi sinänsä, kesällä niitä olisi ihana pitää. Mutta kesäkanoja en kannata sen enempää kuin muitakaan väliaikaiseläimiä. Eläimen pitäisi saada asua omassa kodissaan koko ikänsä. Tosin muutama tehokanalasta poistettu voisi hyvin viihtyä pienkanalassa viimeisen kesänsä ajan, siihen olisin kyllä valmis.

Sitten lähden koiran kanssa pidemmälle lenkille. Ohi kulkiessani jään usein kitkemään jotain kukkapenkistä tai kasvimaalta. Kitkemistä riittää aina. 

Lassi on tässä vaiheessa tehnyt jo kasvihuoneella vaikka mitä ja kenties avomaallakin. Lenkin jälkeen menen itse yleensä tietokoneelle kirjoittamaan. Toki aikaa kuluu somettamiseenkin. Iso osa päiviäni on tiedonhankinta. Luen erilaista tausta-aineistoa: romaaneja, tietokirjoja, nettisivuja. Televisiosta ja Yle Areenan radio-ohjelmistakin saan usein arvokasta taustatietoa kirjoja kirjoittaessani. Usein se on pelkkää virikettä tai muistinvirkistettä, mutta esimerkiksi kansalaissodan ajoista kirjoittaessani kuuntelin toistasataa tuntia aikalaishaastatteluja. 

Mutta tämähän ei liity omavaraisteluun mitenkään. 

Aamupäivään kuuluu näin kesäaikaan usein jonkin luonnontuotteen keruuta. Juuri nyt pitäisi lähteä poimimaan kuusenkerkkiä. Voikukannuput on jo kerätty ja säilötty. Kuusenkerkistä tehdään hilloa, säilöntä tapahtuu yleensä iltaisin yhdessä Lassin kanssa, kun olen kerännyt ainekset aamulla tai päivällä. 

Kesemmällä keruun kohteena ovat yleensä marjat: metsästä mustikoita ja vadelmia, sitten omasta pihasta herukoita. Ai niin, mansikat ovat jo kasvihuoneessa kypsiä ja kohta avomaallakin. Nyt on hyvä mansikkavuosi. Emme osta mansikoita, emmekä kyllä kasvata itsekään puutarhamansikoita. Syömme vain sen verran kuin aho- ja ukkomansikoita tulee. 

Mansikoista voin sentään kertoa yhden vihjeen: Jos kasvihuoneessa suinkin on vapaata maatilaa, sinne voi siirtää ahomansikoita. Meillä on kasvihuoneessa upea ahomansikkanurkkaus, jossa nyt on jo suuria, kypsiä mansikoita. 

Kirsikat ja rusotuomipihlajat menevät meillä yleensä lintujen suuhun. Pensasmustikoita yritämme suojata itsellemme (kanaverkolla, johon eivät linnut tai siilet tartu). 

Tällä viikolla sain Aulis Ansalehdolta kolme tyrnin tainta. Ne pitäisi nyt laittaa maahan. Tyrniä meillä ei ole aiemmin ollutkaan. 

Tuohon ylös, aurinkoiselle paikalle, tulee tyrnien paikka.

Sitten kesän edetessä tulee tietysti sieniaika, ja sienten poimintaan ja käsittelyyn kuluu monesti iso osa päivästä. Puolukoiden poiminnan vuoro on myös syksyllä, samoin omenien keruu ja säilöntä. 

No, nämä nyt ovat tällaisia itsestäänselvyyksiä. Totuus on, että ei meillä ole päivittäisiä rutiineja. Joku muu osaa varmasti hienosti kertoa erilaisista haasteista, ratkaisuista, kohokohdista, oivalluksista, taidoista, ratkaisuista, rutiineista. Olisipa hienoa kertoa, kuinka iltaisin raskaan työpäivän päätteeksi kääriydymme huopaan lukemaan kasvikirjoja ja suunnittelemaan seuraavan päivän askareita yrttiteemukin kera... Ei meillä sellaista ole. Sikälikään emme taida olla oikeita omavaraistelijoita. Me vain elelemme ja teemme, mitä eteen tulee. 

Tai no, ehkä iltanuotioitamme ja rantaruokailujamme voi pitää jonkinlaisina rutiineina. Eilisiltanakin, talkoista kotiuduttuamme, päätimme mennä juhlistamaan kesän tuloa rantaan "ravintola Sillankorvaan", kun aurinkokin niin kauniisti paistoi. Lassi kunnosti rautagrillin ja sytytti tulet, minä keräsin astiat ja ruuat, etsin pöytäliinan ja servetit ja koiralle pedin. Kun kaikki oli kannettu rantaan ja laitettu valmiiksi, alkoi sataa! Oikein kunnolla. Eipä siinä mitään, kerättiin tavarat ja siirryttiin sisätiloihin. 

Kuva on siis otettu sateen jo alettua.  

Kiviportaillamme on suorastaan vaikea kulkea, kun en raaski kitkeä siitä kasveja. Sammalleimun ja ketoneilikoiden lisäksi siinä kasvaa aho- ja ukkomansikkaa, ruohosipulia ja erinäisiä muita kukkakasveja. 

Käy ihmeessä lukemassa muiden omavaraisbloggarien kuvauksia omista päivistään. Niissä on varmasti paljon mielenkiintoista!

Tässä suorat linkit: 

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/06/vauhdikasta-kasvua.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/06/suuntana-omavaraisuus-kesakuu-2025.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/06/vanhojen-kesakukkien-istutuspaiva.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-6/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=19418

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-omavaraisempaa-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-arki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/06/01/kesa-25-paivani