Torstaina Syrjässä kuunnellaan asiaa Pälsistä

Ensi torstaina eli 3.7. FT Jukka Relas tulee Syrjään kertomaan Sakari Pälsistä ja hänen yhteyksistään Loppeen. 

Tilaisuus alkaa kello 14 ja siihen on vapaa pääsy. Samalla kerralla voi tutustua Syrjään pystytettyyn Meeri Lindforsin taidenäyttelyyn. Syrjähän sijaitsee Lopen Järventaustassa osoitteessa Kallaksentie 77.

Olen vuosien varrella kirjoitellut joitakin lehtijuttuja Jukka Relaksesta, joka on Sakari Pälsin seuran puheenjohtaja. Liitän tähän pari kirjoitusta, joista voi lukea lisää Relaksesta ja hänen tuotannostaan. 

Lopen lumoavat paikat yksiin kansiin

Jukka Relas on tehnyt erityisesti loppilaisia kiinnostavan suururakan ja julkaissut kirjan Sakari Pälsin tekstien keskeisistä paikoista ja henkilöistä Lopella. Teos ’Jonnekin lumottuun paikkaan – Sakari Pälsi ja Loppi’ julkaistiin Joentaan hyvinvointipäivillä heinäkuun alussa. Jukka Relas on filosofian tohtori ja Sakari Pälsin seuran puheenjohtaja.

Kirjassaan Jukka Relas esittelee Sakari Pälsin parin sadan Loppeen liittyvän kirjoituksen keskeisiä paikkoja ja henkilöitä 1800-luvun lopulta. Pälsiltä on julkaistu peräti pari sataa Loppeen liittyvää kirjoitusta, sekä kansatieteellisiä esseitä että kaunokirjallisia kertomuksia kuten Fallesmannin Arvo –tarinat. Kirjoituksissa mainitaan kyliä ja taloja myös muualta Lopelta, mutta Relas keskittyy uudessa kirjassaan vain Loppijärven ympäristöön ja erityisesti Sajaniemeen.

Kirjaa tehdessään Relas hyödynsi sukututkijan taitojaan ja käytti lähteenä Lopen seurakunnan kirkonkirjoja. Kirja jakautuu useaan ”kävelyretkeen”, joista jokaisen alussa on reittiä esittävä kartta. Hän on myös koonnut kirjaan kuvia näistä paikoista ja ihmisistä.

-          Erilaisista rakennuksista on olemassa kiitettävästi valokuvia, Jukka Relas toteaa kirjassa. – Sen sijaan ihmisiä esittävät valokuvat painottuvat varakkaaseen väkeen eli säätyläisiin ja talollisiin. Torppareista ja mäkitupalaisista ei ole olemassa paljoakaan kuvia. Valokuvaus oli vielä 1900-luvun alussakin niin harvinaista, ettei se ollut kaiken kansan ulottuvilla.

 

Kolme kiehtovaa kävelyretkeä

Kirja alkaa taustatiedoilla Pälsin elämänvaiheista etenkin niiltä osin kuin ne liittyvät Loppeen sekä kuvauksella Loppijärven ympäristön vaiheista. Kirja sisältää myös listan Sakari Pälsin kirjoitusten henkilö- ja paikannimistä sekä luettelo kaikista tunnetuista Pälsin Loppi-aiheisista kirjoituksista.

Kävelyretkien muotoon kootut osiot on ryhmitelty kolmeen kokonaisuuteen, joiden nimet ovat Kohti Sajaniemeä, Sajaniemestä Joentaakse ja Loppijärven pohjoisosan ympäri. Ensimmäisessä käydään läpi Nokanmaan ja Satulahuhdan seudut, Närheenkulma, Sepänharju ja Kalvettula, Kylänranta, Kylämäki sekä alue Vahankankaalta Rankilaan. Toisessa esitellään Myllymetsän ja Jokiniemen seudut.

Kolmannessa osiossa tullaan kirkonkylän suuntaan. Sen ensimmäinen kävelyretki suuntautuu Vuoren ja Vanhakosken seudulle, toinen Lopenkylän seudulle ja kolmas Järventaan seudulle.

Luotettavaa tietoa

Jukka Relaksen mukaan Sakari Pälsin kansatieteellisten esseiden tietoihin voi hyvin luottaa. Sen sijaan esimerkiksi poikajutut eivät kerro todella tapahtuneesta, vaan historiaa on käytetty kertomusten rakennusaineena.

Relas muistuttaa, että tietenkään ihmiset eivät ole oikeassa elämässä tehneet kaikkia niitä asioita, joista Pälsi kertoo, vaan hän on käyttänyt kirjailijan vapautta ja sommitellut tapahtumista iskevän toimivia kokonaisuuksia.

-          Paikat ja henkilöt persoonallisine piirteineen ovat silti suurimmaksi osaksi tosia, Relas toteaa. – Joillakin on tosin hienotunteisuussyistä peitenimi.

Kun kaksi laaja-alaista, tieteellisen tarkkaa ja silti humoristista tutkijaa kohtaa toisensa, on tuloksena kiinnostavaa, antoisaa ja luotettavaa faktatietoa. Kirjassa on oiva rajaus ja kohde, ja siihen on toimivalla tavalla onnistuttu yhdistämään myös Sakari Pälsin omaa, sujuvan hilpeää tekstiä. Ollakseen tieteentekijän teos kirja on harvinaisen helppolukuinen ja suorastaan kiehtova tuttavuus, perustuipa mielenkiinto aiheeseen sitten sukuyhteyksiin, paikallisinnostukseen tai kiinnostukseen kansatiedettä kohtaan.

 

Keisarin taideteoksista Lopen perukoille

Teos on Jukka Relaksen kolmas oma kirja. Vuonna 2009 Otava julkaisi hänen teoksensa Keisarillinen taidekokoelma Suomessa. Hänen väitöskirjansa ’Valta, tyyli ja tila. Keisarien ja presidenttien residenssi Helsingissä 1837-1940’ julkaistiin Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirjana 2013. Omien teosten lisäksi hän on ollut mukana kokoomateoksissa, niistä tärkeimpänä Sakari Pälsin elämäkerta viisi vuotta sitten.

-          Tarkoitukseni oli tehdä väitöskirjakin Pälsistä, mutta sitten tuli uusi hanke eteen, kertoo Jukka Relas uutta kirjaansa esitellessään.

Hyppäys keisarillisista taidekokoelmista Pälsin kansatieteeseen tuntuu suurelta.

-          Laaja-alaisuus kiehtoo minua. Olen opiskellut sekä kansatiedettä että Suomen historiaa ja museologiaa, mutta toisaalta myös taidehistoriaa ja kotimaista kirjallisuutta, Relas kertoo.

Relaksen mielenkiintoa Loppea kohtaan selittää osaltaan se, että hänen omat sukujuurensa ovat täältä. Hänen isänsä isoäiti oli Sajaniemestä. Omien juurien kautta nimenomaan Pälsin Loppi-yhteys on hänelle tärkeä.

-          Itse kansatieteilijänä yhdyn Kustaa Vilkunan sanoihin siitä, että Pälsin kansatieteelliset esseet ovat hienointa, mitä suomalaisesta kansankulttuurista on kirjoitettu.

Relasta viehättää myös se, että vahvoista juuristaan huolimatta Pälsi ei ollut vähimmässäkään määrin nurkkapatriootti, vaan hän katsoi kansan ilmiöitä maailmalta käsin. Rohkeakin hän oli ja kulki omia polkujaan muun muassa julkaistessaan hämmennystäkin herättävät poikakirjansa.

-          Sakari Pälsin poikakirjat jakavat lukijoita. On puritaaneja, jotka eivät hyväksy hänen kieltään.

-          Mutta Pälsi ei tieteentekijänä myöskään ollut mikään ”aitannurkkien tutkija” vaan suuria linjoja ja ilmiöitä elävästi esiin tuova kuvaaja, Relas toteaa.

Pälsiä kiinnosti työ. Hän tutki myös muun muassa puukkoa, saunomista, kalastusta, maanviljelystä ja tapakulttuuria.

-          Usein hän yritti häivyttää Lopen tutkimuskuvauksissaan. Yleensä nimet kyllä olivat oikein, mutta nimeä Loppi hän käytti säästeliäästi ja Sajaniemeä hän mainitsi tuskin koskaan. Esimerkiksi hänen oma kotitalonsa esiintyy kirjoissa peitenimellä Penkuri, kun ei halunnut käyttää Pälsi-nimeä.

Jukka Relas on kuitenkin tutkinut, että Penkuri on nimenomaan Pälsi. Nimi tulee jo hävinneestä kantatilasta.

Relas on ollut mukana Sakari Pälsin seurassa sen perustamisesta asti eli vuodesta 2012.

-          Seuran perustamisesta puhuttiin pitkään, oli ihme ettei sitä ollut perustettu jo aiemmin. Viiden toimintavuoden jälkeen ilmestyi Pälsin elämäkerta. Se on jo loppuunmyyty lähes viimeistä kappaletta myöten.

Muutama kappale elämäkertaa on vielä Lopen kirjastolla. Nyt sen oheen tuli loppilaisia vähintään samassa mitassa kiinnostava teos.

Teksti ja kuvat: Marika Tudeer

Kuvateksti: Filosofian tohtori Jukka Relas on Sakari Pälsin seuran puheenjohtaja. Nyt ilmestynyt kirja esittelee Lopen henkilöitä ja paikannimiä Pälsin kirjoista ja muista teksteistä. Teos on paikallishistoriaa ja kansatiedettä harvinaisen kiinnostavassa muodossa. 

Tässä kuvassa ei ole Jukka Relas 

vaan Tapio Bergholm Syrjän salissa kertomassa omista kirjoistaan.

 Sakari Pälsin yksityinen kirjeenvaihto valottaa uusia puolia Pälsistä

Marika Tudeer

Jukka Relaksen vasta ilmestynyt teos Terveeks! tuo tutuksiSakari Pälsin henkilökohtaisempaa puolta. Kyseessä on Pälsin perheen eli Sakarin, hänen vaimonsa Ainon sekä Liisa- ja Vappu-tytärten keskinäinen kirjeenvaihto vuosilta 1906 – 1931. Samalla kun kirjeet kertovat perheen suhteista ja tapahtumista, ne valottavat uudella ja kiinnostavalla tavalla myös ajan tapakulttuuria.

Myös Loppi on tärkeä osa kirjaa, olihan Loppi Sakari Pälsin synnyinkunta ja hänelle pitkään tärkeä paikka. Liisa ja Vappu viettivät 1920-luvulla kesiään Sajaniemessä.

-          Kirjeet Lopelta ja Lopelle tuovat kiinnostavan lisän kulttuurihistoriaan. Kirjeissä on hauskoja huomioita ja kuvauksia ajan loppilaisista tavoista. Niissä kuvataan esimerkiksi syntymäpäivien viettoa, Jukka Relas sanoo.

Kirjeenvaihto on toimitettu Relakselle tyypillisellä perusteellisuudella. Harva tulee ajatelleeksi, minkälainen työ on toimittaa kirjeenvaihdosta kirja. Työ voi vaikuttaa yksinkertaiselta: kirjoitetaan kirjeet puhtaaksi ja järjestetään ne aikajärjestykseen. Huolellinen, asianmukainen toimitustyö lähdeviitteineen vaatii kuitenkin valtavan työmäärän.

Terveeks-kirjassa on noin 600 alaviitettä eli selitystä muun muassa siitä, kuka on kirjeessä kulloinkin mainittu henkilö. Henkilöitä on noin 300. Kaikkia mainittuja ei ole pystytty selvittämään, mutta valtaosa on.

Valokuvia Sakari Pälsin elämän varrelta on suorastaan valtavasti, mutta ne ovat ajallisesti ja paikallisesti epätasaisia. Esimerkiksi tyttäristä ei juurikaan löytynyt kuvia 1920-luvun puolivälistä.

Yksi käytännön haaste toimitustyössä oli myös käsialojen vaikealukuisuus.

-          Tietysti käsialoja oppi lukemaan työn myötä. Etenkin Vapun käsiala oli hyvinkin lennokas, Relas mainitsee.

Jukka Relas oli kirjoittanut Sakari ja Vappu Pälsin kirjeenvaihdon puhtaaksi jo vuosina 2014-2015 Pälsin elämäkertaa kirjoittaessaan. Kirjeenvaihto oli hänen mielestään niin kiinnostavaa, että hän halusi kirjoittaa myös tytärten kirjeet isälleen ja ottaa ne mukaan tähän kirjaan.

Kirjeiden lisäksi teoksessa on mukana Sakari Pälsin elämäkertaa, joka toki laajempana on jo vuonna 2017 ilmestyneessä ’Sakari Pälsi, elämä ja työt’ –teoksessa. Nyt Relas halusi mukaan elämäkertatietoa myös naisista eli vaimosta ja tyttäristä.

Kirjeenvaihto-osio käsittää kolme laajaa kokonaisuutta: seurusteluajan, Mongolian retken aikakauden sekä Koillis-Siperian matkan ajan. Loput ovat pienempiä kokonaisuuksia. Matkoiltaan Pälsi kirjoitti myös lehtijuttuja ja kirjoja, mutta Relaksen mukaan kirjeet kertovat matkoista ja niiden tapahtumista selkeämmin kuin lehtijutut.

-          Lehtijutuissaan Pälsi tunnelmoi ja häivyttää itsensä ja ne konkreettiset tilanteet, joissa hän matkoillaan oikeasti oli ja mitä hän teki. Sikäli nämä kirjeet ovat tärkeä lisä noiden muuten varsin hyvin tunnettujen matkojen sisältöön, Relas sanoo.

Myöskään Pälsin perheestä ja etenkään tyttäristä ei ole aiemmin ollut juurikaan tietoa saatavilla. Tätä puutetta kirjeenvaihto paikkaa hyvin.

Jukka Relaksen edellinen Pälsi-aiheinen teos on vuonna 2019 ilmestynyt Jonnekin lumottuun paikkaan. Vaikka Terveeks!-kirja teetti runsaasti selvittelytyötä, urakka oli sittenkin suppeampi kuin laaja, Lopen paikkoja ja loppilaisia ihmisiä Pälsin teoksissa kartoittanut Jonnekin lumottuun paikkaan, jonka aineistoa Relas kertoi koonneensa oikeastaan 27 vuoden ajan. Terveeks! –teoksen synty alkoi kymmenisen vuotta sitten, mutta aktiivista työskentelyaikaa olivat lähinnä koronavuodet keväästä 2020.