Kesävirrat soi

Lassi on kasvanut tärkeät poikavuotensa Virroilla. Siksi lähdimme eilen käymään tuossa pohjoisella Pirkanmaalla sijaitsevassa kunnassa, joka nykyisin on peräti kaupunki. 

Akuuttina houkuttimena oli KesäVirratSoi-niminen tapahtuma (siis kirjoitettuna tuolla tavalla yhteen toisin kuin otsikossani). Siellä esiintyi tällä kertaa Lassin veljen bändi Atomi Renki (kirjoitettuna nettitietojen mukaan todellakin tuolla lailla erikseen). Bändi on edellisen kerran esiintynyt noin puoli vuosisataa sitten. 

Virrat on muinoin ollut osa Ruovettä. Nyt pysähdyimme Ruovedellä Kallenaution kievarissa. Se on mukava paikka museoaittoineen - tosin isona miinuksena se, että kaikissa leivissä ja sämpylöissä oli kinkkua tai makkaraa, eli lihanvälttäjälle ei ollut oikein mitään tarjolla muuten ihan hyvinvarustellussa kahviossa. No, sain sitten syödäkseni kalakeittoa, se oli ihan hyvää. 

Ennen Atomi Renkiä esiintyivät nuoret balettiharrastajat ohjaajansa Olga Saikkosen johdolla. Esitykset saivat minut suorastaan liikuttumaan. On upeaa, että lapsilla on tuollainen harrastus ja että he myös pääsevät esiintymään. Ryhmiä oli kolmentasoisia ja -ikäisiä, nuorimmat aivan pieniä. 

Lassi tapasi sukulaisiaan ja ihmeen monia vanhoja ystäviään yhtenäiskoulun piha-alueella, jossa konsertti järjestettiin. Hassua oli, että katsomo oli laitettu kymmenien metrien päähän "esiintymislavasta" eli tuosta kopista, jossa miehet soittivat. Tosin helle oli niin kova, että itse en voinut koiran kanssa olla siinäkään, vaan jouduin siirtymään varjoon. 

Kirjoitin, että Lassi tapasi "ihmeen monia" vanhoja ystäviään. Se johtuu siitä, että hän itse ei uskonut tuntevansa enää ketään. Mutta kyllä hän tunsi. Lassillahan on huono kyky muistaa kasvoja ja nimiä tai ainakin yhdistää niitä toisiinsa, mutta nuoruusvuosien ystävyyssuhteet ovat ihmiselle niin merkittäviä, että ne taitavat muistua mieleen usein paremmin kuin eilen solmitut tuttavuudet. 

Yksi hänen tapaamansa ihminen tunnisti minutkin tai siis kertoi lukeneensa kirjojani ja kysyi, olinko kenties Lassin vaimo. Lassi myönteli, mutta ei sanonut, että minä istuin siinä parinkymmenen metrin päässä. Olisin tietysti halunnut tavata lukijani! Sen sijaan sain vain kuulla terveiset sitten kotimatkalla.  

Konsertista lähdettyämme kiertelimme Lassin vanhoilla tärkeillä paikoilla. 

Puin jo kotona Pepille maharemmin siltä varalta, että se pyristelisi itsensä irti väkijoukossa ilman sitä. Ei pelkoa, Peppi käyttäytyi oikein hyvin ja tuntui vain olevan kiinnostunut uusista paikoista, ihmisistä ja tapahtumista. Meteliä konsertissa ei ollutkaan, volyymi oli varsin kohtuullinen. 

Rantaravintolassa oli mukava istuskella hetki. 

Kotimatkalla pysähdyimme jälleen Ruovedellä, nyt Runebergin lähteellä.

"Pilven varjot vaeltavat..." 

Opin, että tuo ei kuitenkaan ole ihan se oikea, alkuperäinen lähde, jota katsellessa Lähteellä-laulun sanat ovat syntyneet. 

Ruoveden kunnan sivuilta: "Lähde on nimetty kansallisrunoilija J.L. Runebergin mukaan: hän toimi vuosina 1825–1826 kotiopettajana Ruovedellä Ritoniemen kartanossa kapteeni af Enehjelmin perheessä. Siihen aikaan lähde oli säätyläisten kesäisen seuraelämän keskuspaikka ja Runebergin tiedetään mielellään viettäneen lähteellä aikaa."

"Voi kuitenkin olla, että juuri tämän lähteen reunalla hän ei ole runoillut kuuluisaa Lähteellä-runoaan, sillä nykyään Runebergin lähteenä tunnettu lähde on paljastunut järven alta vasta Ruoveden pinnankorkeuteen vaikuttaneiden muutosten (Muroleenkosken perkaus vuosina 1823–1828 ja Kautunvuolteen perkaus v.1863–1864) jälkeen. Onkin arveltu, että Runeberg itse on aikanaan oleskellut Kirstan runnilla, Kirstan torpan kaivona käytetyllä lähteellä, joka sijaitsi ylempänä nykyistä lähdettä. Joka tapauksessa Runebergin lähde on merkittävä nähtävyys voimakkaan pohjavesipurkauman ja kauniin ympäröivän luonnontilaisen alueen takia."

Ehdimme kotiin hyvissä ajoin. Hain puutarhasta salaattiainekset ja Lassi paistoi kalaa. Keksimme syödä altaanilla, kun ilta oli niin lämmin, suorastaan helteinen. Ai mikä on altaani? Kopioin Wikipediasta: "Altaani on rakennuksen ulkopuolinen oleskelutasanne, joka yleensä on seinätön ja katoton, mutta aina putoamiselta estävän kaiteen suojaama. Altaanin lattia on aina maanpinnan yläpuolella, tavallisesti rakennuksen toisen kerroksen korkeudella, siten että kulku takana oleviin huonetiloihin on helppoa. Ulkoportaita ei altaaniin yleensä liity, vaan kulku tapahtuu rakennuksen sisätilojen kautta. Altaani on tarkoitettu lepopaikaksi tai näköalatasanteeksi. Altaani ei tukeudu rakennuksen runkoon parvekkeen tavoin, vaan se on oman tukirakenteensa varassa. Altaani sijaitsee usein rakennuksen ulko-oven yhteydessä, jolloin kulku sisätiloihin tapahtuu altaanin tason alitse ja taso toimii oveneteiskatoksena."

Meidän altaanimme on verannan päällä. Moni kutsuisi sitä parvekkeeksi. 

Tänään sunnuntaina helle on jatkunut. 

Kävimme uimassa ja metsässä poimimassa kantarelleja. 

Nyt Lassi leikkaa nurmikkoa. Onpa ollut hieno viikonloppu!