Kyläyhdistys muistoissani

Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani siitä, että olen huono luopumaan mistään. Joskus kuitenkin aina tulee aika luopua. 

Muutin Pilpalaan 19 vuotta sitten, ja lähes saman tien lähdin mukaan kyläyhdistyksen toimintaan. Se tuntui minusta luontevalta, olin valinnut kotipaikakseni tämän kylän ja kaikki tähän liittyvä kiinnosti minua. Erityisesti minua kiinnosti historia ja kyläyhdistyksen vanha kylätalo, jonka nimi on Liitontalo.

Nyt teen pikaisen katsauksen kuluneisiin vuosiin. Paljon en tähän aikaa käytä, kirjoitan mitä sattuu mieleen tulemaan. Olisi niin paljon muutakin kirjoitettavaa ja tehtävää. 

Liitontalo on nähnyt paljon vuosien varrella. Lukuisat ovat siellä järjestetyt tapahtumat. 

Olen aina ollut innokas järjestelemään erilaisia tilaisuuksia, jo ennen tänne muuttoa. Selvää oli, että heti tarjouduin myös kyläyhdistyksen tapahtumiin avuksi. Pian ideoin tapahtumia myös itse. Suurin panokseni varmaan kuitenkin oli tiedotuksessa. 

Näiden kuluneiden vuosien aikana olen ollut likimain jokaisessa kyläyhdistyksen tilaisuudessa. Viime talvena viikoittaiset kyläkahvit jäivät vähiin, mutta nyt kesällä olen jälleen ollut kylätorilla. Vuosien varrella on järjestetty tansseja, iltamia, kesätoreja, joulumarkkinoita, kyläkokouksia, yhteislaulutilaisuuksia. On ollut valokuvailtoja, muisteluiltoja, ideointi-iltoja. On tehty ja jaettu kylälehtiä. Matkaparkin panin alulle (ei siitä paljon ole tuloja tullut, mutta jotain kuitenkin ja kiva kun Sanna sitä jälkeeni jatkoi). Kunnan monissa tapahtumissa pidin Pilpalan kylien pöytää ja edustin kokouksissa Pilpalan kyliä. 

Näyttelin ja ohjasin näytelmiä. Tein nettiin Citynomadi-kyläkävelyn (se on siellä yhä käytettävissä) ja järjestin kyläkävelyitä livenä, joskus useampia vuodessa. 

Järjestimme talkoita. Vuosittain toistuvia talkoorupeamia olivat tienvarsien siivoustalkoot ja Liitontalon pihamaan haravointi. 

Kylätaloja on nyt Pilpalassa kaksi, kun Liitontalon lisäksi on entinen koulu. Hunsalan työväentalo on sitten erikseen, sitä  ylläpitää Kajastus. 

Olin vuosia sihteeri, kirjoittelin lehtiin ja nettiin ja radioon. Vuonna 2021 kehuin kyliämme maasta pilviin Hämeen kylille ja saimme arvonimen Vuoden hämäläinen kylä 2021. Sitä juhlittiin isolla kyläjuhlalla Liitontalon pihassa. Saimme paljon julkisuutta ympäri Hämeen. 

Osanottajajoukko on vuosien varrella vähentynyt. Enää eivät kyläläiset lähde rientoihin kuten entisaikaan. Tietysti voin myös ajatella, että syy on minussa, ja niin olen ajatellutkin. Eli että tiedotukseni ei ole ollut riittävää tai tarpeeksi hyvää, kun eivät ihmiset kerran tule tapahtumiin.  Tiedän kyllä, että itsensä syyttäminen siitä on tarpeetonta. Oli vuosia, jolloin kirjoitin hyvin ahkerasti, pelkäsin jo muiden loppilaisten hermostuvan siihen, että aina lehdessä kerrotaan Pilpalan kylistä. Sain siitä kuullakin. Aloin antaa vähän tilaa ja vähensin aktiivisuuttani. Jatkoin kuitenkin. 

Jossain vaiheessa jätin sihteerin työt, mutta jatkoin tiedotuksessa. Pari vuotta sitten jättäydyin kokonaan hallituksesta. Osasyy siihen oli toiminnan siirtyminen Liitontalolta lakkautetulle koululle. Se on meiltä kauempana, ja rakennus ei samalla tavalla kiehdo minua kuin historiallinen, viime vuosisadan alkupuolelta peräisin oleva Liitontalo. Tietysti muitakin syitä oli. 

Pilpalan kyläkoulu lakkautettiin ja kyläyhdistys sai sen käyttöönsä.

Edelleen ihmiset ottivat usein minuun yhteyttä, kun heillä oli asiaa kyläyhdistykselle. Ei se haitannut, autoin tai ohjailin eteenpäin. Lopettaessani hallituksessa lupasinkin, että autan mielelläni edelleen. 

Tapahtumien kahvioihin en ole tarjoutunut, eikä ole pyydettykään. Olen arvellut sen olevan harkittua, minä en ole varsinaisesti keittiöihmisiä. (Tosin olemme järjestäneet vuosikausia erilaisia ruokatapahtumia omalla tilallamme, joten kyllä sekin ihan tuttua on. Ensimmäinen niistä oli Lähiruokalounas Liitontalolla, sen jälkeen on ollut vuosittain useita Lähiruokapäiviä, Avoimia maatiloja, Osta tilalta -päiviä, Tule kylään -päiviä ja mitä niiden nimet nyt kulloinkin ovat olleet. Toki keittiössä ovat tilapäivilläkin ahertaneet enemmän Lassi ja Kaarina, minä olen hoitanut tiedotusta ja myyntiä.)

Mitäs vielä? No, kirjoitin romaanin, joka sijoittuu näille kylille. Sen myynnistä tilitin muistaakseni 1200 euroa kyläyhdistykselle (ensin 800 euroa, sitten 400 lisää ja jotain vielä sen jälkeen). Niillä rahoilla päästiin yhden kassavajeen yli. 

Sanomattakin on selvää, että tämä kaikki on ollut hyvin antoisaa, enhän muuten olisi jaksanut. Enkä missään nimessä yksin! Yhdessä tekeminen on hauskaa, yhdessä tekemistä kylätouhu ennen vanhaan oli. Esimerkiksi tanssi-iltojen kahviossa oli paljonkin väkeä; vuorottelimme niin, että toiset pääsivät välillä jutustelemaan rauhassa muiden kyläläisten kanssa. 

Tärkeää oli, että tekeminen oli meille itsellemmekin antoisaa ja mielekästä. Pelkästä velvollisuudentunnosta ei kannata ahertaa etenkään nykyisin, jos tuosta aherruksesta nauttivien eli paikalle saapuvien joukko on niin pieni kuin se nykyisin näyttää olevan. 

Väki on Liitontalon tapahtumissa vähentynyt vuosien mittaan. Hiljaisempaakin on viime vuosina ollut kuin tässä kuvassa. 

Silti luopuminen on kaihoisaa. Luovuimme Lassin kanssa jo tilapäivien järjestämisestä ja luovuin Loppi-seurasta sekä eläinsuojeluneuvojan työstä. Pilpalan Martat lakkautettiin, kun jäsenmäärä laski liki olemattomiin. Lopen luonnonystävät sulautetttiin Riihimäen yhdistykseen. Jäljellä ovat Syrjä-seura ja Hunsalan työväenyhdistys Kajastus, joka ylläpitää Hunsalan työväentaloa. Se on vielä Liitontaloakin vanhempi, ja siellä järjestämme yksinomaan kulttuuripainotteisia tapahtumia. No, Syrjän talo on vielä työväentaloakin vanhempi, paljon vanhempi. Niiden ylläpitäminen on oikeasti tärkeää, ja niihin nyt keskityn. Ainakin toistaiseksi.