Mansikoita, mansikoita!

Meidän pihassa kasvaa kolmenlaisia mansikoita. Kaikki ovat herkullisia!

Nyt on mainio mansikkavuosi. 

Ahomansikoiden paras marjomisaika alkaa olla ohi, mutta ukkomansikoita on vielä jonkin verran. 

Meidän pieni puutarhamansikkamaamme on oikeastaan vasta marja-ajan puolimaissa. 

Tänään poimin pikkukorillisen puutarhamansikkaa.

Aho- ja ukkomansikat kasvavat meillä villeinä ja vapaina. Puutarhamansikoilla sen sijaan on oma, tietty paikkansa takaoven vierustalla. Siksi ne ovatkin vasta äskettäin alkaneet kypsyä, kun ovat niin varjossa. Mutta niitä on paljon! 

Mansikkamaani on siis muutaman neliömetrin laajuinen eikä oikeastaan mikään mansikkamaa ollenkaan. Olenpahan vain laittanut siihen lahjaksi saamiamme mansikantaimia ja antanut niiden rönsyillä vapaasti ja levitä siihen. Lajikkeesta ei ole hajuakaan, luultavasti siihen on tullut monia eri lajikkeita. Seassa kasvaa monenlaista liljoista nokkosiin, olen niitä välillä vähän kitkenyt, mutta on niitä silti. Mansikat eivät tunnu olevan moksiskaan!

Moukan tuuria, sattumaa, vuosittaisvaihtelua. Mitä tahansa, mutta nyt on kivaa kun on mansikoita. Ensi vuonna ehkä taas ei ole, mutta ei se haittaa. Keräsin siis pikkukorillisen, osa on syöty suoraan suuhun ja osa jäi odottamaan kypsymistä. Raakileita on yhä runsaasti. 

Kirjoitin siis, että ahomansikat kasvavat villeinä ja vapaina. Se ei pidä ihan täysin paikkaansa, sillä Lassi on siirtänyt niitä yhteen kasvihuoneen nurkkaan. Siellä on nyt siis sellainen parin neliömetrin ahomansikkamaa. Ensimmäiset marjat poimimme sieltä toukokuussa, ne olivat suuria ja herkullisia.

Kolmas mansikkalaji sitten on ukkomansikka. Niitä on syöty eniten, mutta pakastimessakin on jo parisen litraa. Viljeltyjä mansikoita en osta, ilmankin pärjää jos ei luonnosta löydy. Kaupan marjoista kun ei tiedä, paljonko niissä on torjunta-ainejäämiä. (En tiedä, kuinka tehokkaasti niitä valvotaan.)

Olen järkyttynyt kun olen lukenut, että ihmiset kitkevät ukkomansikoita pois puutarhoistaan. Minä en raaski kitkeä niitä edes perennapenkistä. No, perennapenkissä onkin enemmän ahomansikkaa, nämä viihtyvät kivikoissa ja kiviportailla. Ilman "akkoja" eli emikukintoja ne eivät toki tuota marjaa, onneksi meillä on näköjään molempia sukupuolia. Mutta pelkät kukat ovat niin kauniita, etten niitä raaskisi repiä pois!

Ukkomansikan kukat ovat pitkän kukkavarren päässä. 

Siis mikä ihmeen ukkomansikka, kysyy joku. 

Lainailen tässä pikapikaa Luontoporttia, Wikipediaa ja yhtä lehtijuttua. 

Wikipedia: "Ukkomansikka on Suomessa vanha marjakasvi, jota on viljelty ennen amerikkalaisperäistä risteymämansikkaa eli puutarhamansikkaa (Fragaria × ananassa). Ukkomansikka kasvaa viljelyjäänteenä tai viljelykarkulaisena vanhoilla pihoilla, puutarhoissa, puistoissa ja asutuksen lähimetsissä.

Ukkomansikan kukat  yksineuvoisia eli joko hede- tai emikukkia, ja kasvi on kaksikotinen, eli yhdessä yksilössä on vain jompiakumpia kukkia.  Ukkomansikan niin sanottu marja eli turvonnut kukkapohjus on kooltaan 1–2 cm. Marjoja ei kehity yhden sukupuolen kasvustoissa."

Luontoportti: Ukkomansikkaa viljeltiin Suomessa vielä 1800-luvulla marjakasvina. Se on säilynyt ja levinnytkin vanhojen puutarhojen, kartanoiden ja pappiloiden liepeillä. Valoisissa ja puolivarjoisissa lehtomaisissa metsiköissä ja pensaikoissa se kasvaa usein aivan alkuperäisen luonnonkasvin oloisena. Ukkomansikan hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä ja marjojen muodostus edellyttää molempien kasvavan lähekkäin. Rönsyillä levittäytyvät kasvustot koostuvat usein vain toisesta sukupuolesta, jolloin satoa ei tule. Meikäläiset kasvustot ovat jostain syystä valtaosin hedekasveja, eli ukkomansikkakanta on ukkoutunut – kuten sen nimikin kertoo.

Nykyisin mansikkasadosta vastaa pääasiassa tarhamansikka (F. x ananassa), kahden amerikkalaisen lajin risteymä. Sekin menestyy Suomessa viljelykarkulaisena jopa vuosikymmeniä, samoin sen molemmat kantalajit. Hoidettujen mansikkamaiden ulkopuolella kasvaessaan se tosin taantuu pienimarjaiseksi. Ukkomansikka muistuttaa kookkaana ja isokukkaisena aika lailla tarhamansikkaa, mutta sen varren ja erityisesti kukkaperien karvat osoittavat erikoisesti viistosti alaspäin, puutarhamansikalla ylöspäin tai sivulle. Aho- (F. vesca) ja karvamansikkaan (F. viridis) verrattuna ukkomansikka on selvästi kookkaampi ja niukkarönsyisempi.

Yle: "Nykyisiin puutarhamansikoihin verrattuina marjat ovat epämuotoisia, pitkulaisia, kuhmuraisia ja ennen kaikkea pieniä, joskin ahomansikoita suurempia. Maku on mielenkiintoinen, hieman myskin makuinen. Ne ovat mauttomampia kuin nykymansikat ja ahomansikat, mutta maistuvat mansikalta kuitenkin!"

Itse pidän ehkä eniten juuri ukkomansikan mausta.