Sakari Pälsi ja Loppi

 

Saimme eilen Järventaustan Syrjässä rautaisannoksen tietoa Sakari Pälsistä ja loppilaisista paikoista, jotka esiintyvät hänen erilaisissa teksteissään. Tilaisuus järjestettiin keskellä viikkoa ja keskellä päivää, joten yli parinkymmenen hengen kuulijajoukko oli ihan hyvä. Kaikki jaksoivat hienosti kuunnella kaksi tuntia asiatietoa - toki kuuntelua helpottivat asiaan liittyvät valokuvat, joita FT Jukka Relas oli ansiokkaasti koonnut esitykseensä. 

Suuri osa kuvista oli olemassa jo hänen mainioita kirjojaan kuvittamassa. Kirjat kävivät nytkin hyvin kaupaksi, eli joukossa oli niitäkin, joilla ei kirjoja vielä ennestään ollut. Itse olen ihastunut erityisesti tuohon Jonnekin lumottuun paikkaan -teokseen, kirjeitä en niinkään jaksa lukea. Jonnekin lumottuun paikkaan -kirjan olen sen sijaan lukenut kannesta kanteen, vaikka se on oikeastaan ennemminkin hakuteos. 

Kirjoitan tässä vähän muistiinpanojani. Aikaa ja vaivaa säästääkseni luettelen asioita vain häthätää suoraan muistiinpanoistani enkä yritä kirjoittaa niitä auki sen enempää. 

Sakari Pälsi syntyi 1882. Hän oli arkeologi, kansatieteilijä, kirjailija, tutkimusmatkailija, valokuvaaja ym. Moni nyt näkemistämme valokuvista oli Pälsin itsensä ottama. 

Pälsi vältti teksteissään liikaa mainitsemasta Loppea ja Sajaniemeä, vaikka Relaksen tutkimusten mukaan tapahtumat hyvin usein sijoittuvat nimenomaan tänne. Hänen kirjoissaan esiintyviä paikkoja on Sajaniemessä, Lopenkylällä, Järventaustassa ja muuallakin Lopella. Joskus oikeat paikannimet ovat myös hänelta lipsahtaneet itse teksteihin. Relaksen mukaan hänellä on n oin 100 esseetä, jotka sijoittuvat tunnistetusti tänne sekä lisäksi noin 100 poikajuttua näistä maisemista. Myöhemmin hän lisäsi poikajuttuihinsa langoltaan kuulemia tarinoita Pälkäneeltä. 

Sajaniemen kantakylä, Pälsin kotikylä, on perustettu noin vuonna 1050-1150, vähän ennen Suomen historiallista aikaa, rautakauden lopulla. Pälsin aikaan se oli eläväinen ryhmäkylä. Siihen kuului kuusi taloa: Jalkunen, Pälsi, Penkuri, Heikkilä, Melkko ja Harri. 

Harrin talo oli ensimmäinen, joka muutti pois ryhmäkylästä. 

Nyt luetteloa henkilöistä ynnä muusta kaikesta, 

mitä Jukka Relas ehti kahdessa tunnissa puhua ja näyttää:

Miekanhiontakivi: Pälsi löysi Julius Ailion kanssa, mutta koska se ei ollut kivikautinen, se ei kiinnostanut Ailiota. Pälsi itse leikki sen päällä pienenä. Ei siihen toki miekkaa ole hiottu. Kuppikivi se ilmeisesti oli ainakin. 

Keljuuttari eli valuri Stenholm

Sakarin veljenpoika Urho Pälsi harrasti myös valokuvausta

Linnamäki oli kenties muinainen merkinantovuori

Pälsillä oli Ylipytinki, jossa oli tupa ja asuintilat sekä Alipytinki, jossa sali ja vierastilat. Pihassa miespiha ja karjapiha, jaettu hirsiaidalla.

Isä Jooseppi Pälsi 1827 - 1897, äiti Ida Pälsi s. Hällfors 1851-1907.

Äiti oli tehtaantytär Tampereelta, tuli opettajaksi Sajaniemeen.

Sakarin veljet: Kalle vääpeli, kappiaana Turussa, palasi Lopelle

Jooseppi 1864 - 1944

August Hjalmar Kyyniö 1866 - 1897 Sibeliuksen luokkatoveri Hämeenlinnassa, pappi Uukunniemellä, inhosi äitipuoltaan eli Sakarin äitiä

siskosta hyvin vähän tietoa, Sakari ei juuri mainitse

Relas löysi yllättäen Sakarin lapsuuskuvan.

Tärkeä hahmo oli "Fallesmannin Arvo". Vallesmanni oli John Hultin, poika Arvo Hultin. Arvolla oli kolme isosiskoa, joita ei mainita missään jutussa.

"Nissen Faari" suhtautui lapsiin mukavasti, ei tärkeillyt. Kertoi juttuja merillä olostaan, Jamaikalta ym, mutta Relaksen tutkimusten mukaan ei ole voinut koskaan olla merillä. Laski siis lapsille lööperiä. 

Peltolan Eeva ja Kelinin muori. Kelinin muori oli ilmeisesti Fredrika Vilhelmiina Lättlin, joka oli Kelinin kanssa naimisissa. Häntä ei siis ole "löydetty" helposti, koska hänen nimensä pysyi Lättlininä eikä ollut Kelin. Hän oli kotoisin Hunsalan Lättilästä, oli siis ollut alustalainen Lättilässä ja oli siitä ottanut nimen Lättlin. Kirkonkirjoissa "kulkeva ympäri", hoiti kuolevia. Sanottiin, että "kun joku eukon kynsiin pääsi, ei se siitä elävänä selvinnyt.

Vilhelmi Seeterlunti Vahankankaalta. Pälsi kirjoittaa että olisi murhannut vaimonsa, mutta kirkonkirjojen mukaan hän oli saanut tuomion vaimonsa pahoinpitelystä veitsellä, mutta vaimo selvisi ja kuoli myöhemmin lavantautiin. 

1882 Nurmijärven rosvot saatiin kiinni Lopella. Jännä tarina. (En toista tässä.)

Harrin Aku eli August 1836 pelimanni, viulisti. Sofian kanssa nimisiin, tytär Kerttu kuoli pienenä. Tullut Topenun Hurrista Lopenkylän Pietilän kautta Sajaniemeen. 

Abraham Berggren k. 1911, Kustaava Kustaantytär Berggren k. 1915

Melkon Joppi ja Karuliina

Aapo ja Alma Wuorenrinne

August Röök

Sofia ja Hugo Reiman, Olavi Reiman (sitt. Relas) 

Höök ja Röök

August Toivonen Pälsin kirjoissa poliisikonstaapeli Miettinen. Oli ainut henkilöhahmo, joka esiintyy kirjoissa salanimellä. Sakari Pälsin mielestä Toivonen oli vähän tärkeilevä ja naurettava, tai sellaisena hän ainakin Toivosen kuvaa. Muiden lähteiden mukaan Toivonen ei sitä ollut. 

Lehtori Hellgren asui Ihantolan hienossa huvilassa. Hän oli sepän poika Hunsalasta, seminaarin lehtori. 

Topi Mäensyrjän taloista yksi on edelleen Kallaksentien risteyksessä. Oli Melkon talon torppa. 

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä:

Jooseppi "Toijaa" Syrjä, Syrjän Jooseppi 1842 - 1925

Isännöi Syrjän taloa, piti herrasväkeä kesävieraina (Godenhjelm, Krohn, Kallas ym.)

Pälsi kirjoitti, että koonilainen kukko lauloi niin, että Syrjän äijä oli vihainen: 

"Per-ele un tuo u-o ie-uu niin ovasti"

Jooseppi ei nimittäin osannut sanoa k-kirjainta. 

"Oli uuspeili äijä."

Oikealla Sakari Pälsin seuran pj, filosofian tohtori Jukka Relas. 

Keskellä Lopen Syrjä-seuran puheenjohtaja Erja Noroviita. 

Aloituskuvassa eli tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa on Meeri Lindforsin veistos ja pala hänen maalaustaan, takana Jukka Relakselle antamani kukkakimppu.