Elokuun toisena päivänä Syrjässä vietettiin Aino Kallaksen syntymäpäivää.
Oli upeat tarjoilut ja hieno, Kallasta kunnioittava puhe. Puheen piti Pirkko-Liisa Rauhala. Hän kertoi erityisesti Kallaksen suhteesta Syrjään ja Syrjän merkityksestä hänen tuotannolleen. Vaikka Aino Kallas vietti valtaosan elämästään Virossa ja hän kirjoissaan kuvaa erityisesti Viron luontoa, Rauhalan mukaan hänen luontonäkemyksensä ja -rakkautensa kumpuaa nimenomaan Syrjässä vietetyistä lapsuuden ja nuoruuden kesistä.
![]() |
Oli appelsiinikakku, porkkanakakkua, mansikka-kermakakku, suklaakakku, juusto-vadelmakakku, toinen porkkanakakku, gluteeniton hedelmäkakku, kolme erilaista maustekakkua ja pikkuleipiä. |
Paljon on nykyisessä Syrjässä jäljellä Ainon ajoista, talon lisäksi jopa tiettyjä puita. Muutama naapuritalo on yhä entisensä, samoin uimaranta ja koko järvi sekä peltoja.
Godenhjelmien kesähuvilaa ei valitettavasti ole. Viimeisen kerran Aino Kallas tuli Syrjään vuonna 1914, Godenhjelmien kuoltua. Hän järjesteli Godenhjelmien huvilan tyhjentämistä ja myyntiä ja kirjoitti Lydia Koidulan elämäkertaa. Haikeana hän kierteli vanhoja lapsuuden leikkipaikkojaan ja sanoi, ettei koskaan halua nähdä tätä maisemaa vähääkään muuttuneena.
Aino Kallaksen elämässä tapahtui paljon, myös vastoinkäymisiä. Siihen mahtui Tarton-vuosien lisäksi yli kymmenen vuotta etuoikeutettua elämää Lontoossa, vaikkei Viron köyhä valtio tiettävästi maksanut lähettiläälleen eli Oskar Kallakselle lainkaan palkkaa. Sittemmin Kallakset menettivät kaksi aikuista lastaan välillisesti sodan vuoksi, ja joutuivat Virosta maanpakolaisiksi Ruotsiin. Oskar Kallas kuoli siellä vuonna 1945. Aino Kallas sai Suomen kansalaisuuden takaisin ja eli viimeiset vuotensa Helsingissä. Hän kuoli vuonna 1956 ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.
Ihan mahtava artikkeli! Kiitos Marika! Pirjo H.
VastaaPoista