Suloinen sunnuntai

Eilen, sunnuntaina, kalenterissa ei lukenut mitään! Ei siis yhtään pakollista menoa sen enempää Lassilla kuin minullakaan. Ah! Ei sillä, että oikeasti olisimme koko ajan työn touhussa, ei ollenkaan, mutta elokuussa on ollut vain yksi muu päivä, jolle ei ole mitään menoa. Yleensä menot ovat talkootöitä Hunsalan työväentalolla tai Syrjässä, usein myös kyläyhdistykselle. 

Mutta nyt siis mietimme aamukahvipöydässä, mitä vapaapäivällemme tekisimme. Ajattelimme lähteä Middle of Nowhereen, hyvinkääläiseen ITE-taidepuistoon, mutta siirsimme ajatuksen keskiviikolle, kun arvelimme sen sunnuntaina olevan kovin kansoitettu. 

Suoraan sanoen unohdin sen ilmeisimmän: olisimme voineet käydä kesäkahvilassa, joita tänä kesänä on ihan omilla kylillä peräti kuusi! No, yksi on vain perjantai-iltaisin, se kyläyhdistyksen, ja toinen, Seppälän puoti, on auki vain lauantaisin. Mutta lisäksi on Pirteeksin lammaskahvila, Lättis, Estan kesäkahvila ja Suontaika. Yhdessäkään näistä emme ole käyneet koko kesänä! Paitsi tietysti siinä kyläyhdistyksen kahvilassa, siellä olen ollut lähes joka perjantai. Välillä olen pitänyt tilamyyntipöytääkin, useimmiten olen vain ollut järjestelijänä ja kahvintarjoilijana. Eipä sinne paljon ole asiakkaita riittänyt. Niin, itse asiassa lähikylillä on vielä kolme kesäkahvilaa lisää! Jää tällainen kyläyhdistyksen kahvila komeampien varjoon...  

Lammaskahvilaan olisimme varmaan menneet, jos vain olisimme sen muistaneet. Mutta nyt päätimme lähteä metsään katsomaan, vieläkö olisi kantarelleja ja mustikoita tai joko olisi suppilovahveroita ja puolukoita. 

Eipä juuri ollut. Yllä oleva kuva on viikon takainen. Löysin kyllä jonkin verran kantarelleja, mutta suurin osa oli jo aikansa eläneitä. Pienen määrän otin mukaan. Lisäksi poimimme vähän puolukoita, jotka eivät suinkaan ole vielä kunnolla kypsiä. 

Paluumatkalla ehdotin, että laittaisimme ruokaa rantanuotiolla eli "ravintola Sillankorvassa". Sehän siis tarkoittaa, että Lassi laittaa ruokaa, mutta niinhän hän laittaa meillä kaikki ruoat muutenkin. 

Aurinko paistoi, odottelin innoissani Sillankorvaan pääsyä. 

Kotona Lassi meni katsomaan tietokoneelta säätiedotuksen ja ilmoitti, että kohta sataa. 

Sain heittä hyvästit ajatukselle Sillankorvasta. Emme ole siellä paljon tänä kesänä olleetkaan, ja ainakin kerran kun yritimme, alkoi juuri sataa, kun saimme ruoat valmiiksi. 

On aikamoinen vaiva kantaa rantaan kaikki liinat, astiat ja ruoat, joten ehdotin heti vaihtoehtoa: syödään sitten verannalla. On meillä avotuli keittiössäkin: kaasuliesi. Pilkoin perunat, kesäkurpitsat ja sipulit, ja lähdin hakemaan kasvimaalta salaattiainekset. 

Pepin kyllä ulkoilutin ennen sitä.  

Korkkasimme myös Lassin kesäiltamapalkkion. Hunsalan työväentalon iltamissa ja muissa tapahtumissa on perinteenä, että esiintyjät saavat "pullon ja pottupussin". Nykyään pullo ei ole viinapullo vaan ihan sivistynyttä viiniä. 

Pöytään tuli myös tzatzikia sekä halloumia, tomaattia ja cheddarmakkaraa. 

Ruoka oli nam nam. Siirryimme katsomaan televisiota. Elokuvan jälkeen Lassi käväisi ulkona ja kertoi, että Peppi livahti ulos. 

Peppi pysyy aika kiltisti meidän mukanamme vapaana nykyään, mutta luottaa siihen ei voi. Nyt se ampaisi metsään saman tien. Lassi lähti kuulostelemaan, mihin päin se lähti ja tuli kertomaan, että haukku kuuluu kaukaa kylältä. Ei auttanut kuin pukea kunnolla päälle ja lähteä sateeseen. Se mokoma arkajalka, joka ei aamuisin tahdo metsään, kun ruohikko on märkä, lähti siis nyt reippaasti sateessa matkoihinsa. 

Löytyihän se koira sieltä. Katsoimme toisiamme ja totesimme olevamme oikein tyylikäs ja edustava pari, Lassi kukkahatussaan ja minä Hankkija-lakissa ja sadeviitassa. Piti oikein kuva ottaa. 

Siirryin keittiöön perkaamaan puolukoita ja höyryttämään kantarelleja. Kuvassa siis puolukoiden seasta käsin noukitut raa'at puolukat ja roskat, eli siitä näkyy puolukoiden kypsyysaste. Aikamoinen urakka - perkaaminen taisi kestää kauemmin kuin itse poiminta metsässä!

Niin se päivä oli kulunut iltaan. Oikein hyvä päivä!