Syysvierailu

Hyvää kannattaa odottaa!

Marjan tulosta oli puhuttu jo pitkään. Mutta hän asuu Lopella vain osan vuodesta ja on silloinkin niin kovin kiireinen ja kysytty, että pitkään piti meidän odotella, ennen kuin hänet Solstrandiin saimme. 

Ensi töikseen Marja kävi joessa uimassa. Paitsi että olihan toki tervetuliaisdrinkit kilautettu ennen sitä. 

Minä olin epäonnistunut Kajastuksen EU-tukiraportin lähettämisessä, joten siirryin ruokapuolelle Lassin avuksi. 

Alun perin oli tarkoitus grillailla Sillankorvassa, mutta ilma oli sen verran kolea, että aloin kattaa ruokia kuistille. Lassi valmisti uunissa perunaa, sipulia ja porkkanaa ja paistoi peuran ulkofilettä. Kastikkeen hän teki Marjan tuomista mustavahakkaista. 

Laitoin salaattiin yhtä ja toista, ja sen lisäksi kokosin pöytään keltaisia ja punaisia pikkutomaatteja, Tuju-tyrnihilloketta, Rapadillo-tillihilloketta, Näre-kuusenkerkkähilloa, mansikkakoisoja, Pohjolan kaprista eli säilöttyjä pihlajanmarjoja, omppu-kurkkusalaattia sekä Latzikia eli Lassin tzatzikia. Puolukkahillon unohdin. 

Marja oli tuonut ateriaan sopivaa punaviiniä. 

Jälkiruoalle menimme sentään Sillankorvaan. 

Lassi oli tehnyt omenapiirakan. 

Ilta oli pitkä ja mukava. Juttua riitti. 

Illan pimentyminen syyskuiseksi yöksi ei estänyt jutustelun jatkumista. 

Seuraavana aamuna hyödynsin Marjan asiantuntemuksen ja lähdimme sienimetsään. 

Uusia lajeja en sentään oppinut, mutta muuten sienitietouteni kuitenkin kasvoi. 

Poimimme vanhoja tuttuja: lampaankääpiä, kantarelleja, mustatorvisieniä, suppilovahveroita, herkkutatin ja pari rouskuakin.